Odotus on palkittu

Meidän perheeseemme syntyi toinen tyttö eilen klo 5.02. Viralliset mitat on 3730g ja 51cm. Synnytys oli nopea ja koska meillä kaikki hyvin pääsimme eilen jo kotiutumaan iltapäivällä suoraan synnytyssalista.

Palataan synnytyskertomuksen ja vauvakuulumisien muodossa :)

39+1

Täällä ollaan vielä yhtenä kappaleena. Alkaa olla jännät paikat käsillä, sillä esikoinenhan syntyi 39+5 ja vedet meni 39+3. Toisaalta ei ole mitään fiilistä että olisi syntymässä. Supistelee, mutta e mitään sellaista mikä viittaisi lähestyvään synnytykseen. Olen niin tottunut jo näihin suppareihin. Sit kun tulee useampi puuskutusta aiheuttava putkeen, alan kuulostelemaan, mutta siihen ne yleensä jääkin.

Tulipahan muuten deja vu kun luin vanhasta blogista näiden viikkojen kirjoituksia. Muistin kyllä että mulla oli vatsa kuralla ennen synnytystä. Nimittäin viikonloppuna luulin sairastavani mahatautia, mutta nyt en ole enää yhtään varma. Oireet on nääs ihan samat kuin mitä olen kirjoitellut silloin. Kanamunaröyhyt, tsek! Pahoinvointi, tsek! ripuli ja vatsan totaalityhjentyminen, tsek!

Toisaalta saattoi olla myös vatsatautia koska esikoinen oli myös samaan aikaan kuumeessa ja valitteli mahaansa, ei tosin kunnollla ripuloinut missään vaiheessa.

No nähtäväksi jää milloin lähtö koittaa :)

Hirssinen vuokaleipä

Ollaan testattu hirssiä ja onneksi se tuntuu sopivan! Viljatuotteen Hirssijauhopaketin kyljessä oli ohje meillekin sopivaan vuokaleipään. Eka yritys ei onnistunut kovin hyvin. Tokalla yrittämällä saatiin herkkuleipää aikaiseksi. Jaan alkuperäisestä ohjeesta muokatun ohjeen teille.

Hirssinen vuokaleipä (Maidoton, soijaton, gluteeniton, vehnätön, riisitön, tattariton)

5dl Vettä
1.5tl kuivahiivaa
2dl hirssijauhoja
1.5dl maissijauhoja
0.5dl kikhernejauhoja
2rkl chia-siemeniä
0.8dl hasselpähkinärouhetta
n. 3tl psylliumia
himpun alle tl suolaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Kaada leipävuokaan ja kohota n. 25min. Paista 200-225 astetta 50min.

Ja eikun herkuttelemaan!

Muru 3v

Pimun synttärikemut on juhlittu ja neiti on kohta virallisesti 3 vuotta. Pistetään siis vähän juttuja ylös hänestä.

Pituuden ja painonnousu tasaantunut vauvavuosista. Nyt meillä on aika keskikokoinen tyttö, jolle oli vuodessa pituuttakin tullut vain 6cm. Ilmeisesti hakee nyt omaa käyräänsä, kun aiemmin kasvanut aika pitkänä.

Pimu nauttii halittelusta ja sylittelystä. Hän katsoo mielellään kuvia itsestään pienenä ja kuule tarinoita siitä kun oli pieni. Hän tykkää junaradalla leikkimisestä, lääkärileikistä, hoitaa mielellään kahta nukkevauvaansa, leikkii kassakoneella. Isin kanssa hittejä ovat erilaiset riehumisleikit. Lisäksi majan rakennus ja sängyssä tyynykasan päälle hyppiminen ovat hittejä. Synttärilahjaksi saadut nukenrattaat olivat hitti! Pimu on myös mielellään auttamassa ruuanlaitossa ja leipomisessa ja yleensä saan myös apua kotitöihin jos pyydän :)

Palapelit ovat pitkästä aikaa taas alkaneet kiinnostaa. Niitä mennään tekemään omaan huoneeseen aamulla kun äiti jää vielä pötköttämään sänkyyn. Meillä on palapelejä 20-56 palaan ja kaikki sujuvat hienosti. Ravensburgerin kehyspalapelit ovat suosikkeja ja niissä menee nuo isommatkin palamäärät. Kyllä neuvolassakin oli täti ihmeissään kun lapsi alkoi kokoamaan lattialla 60 palan palapeliä ja hyvin alkoi peli muodostua kunnes lapsi kyllästyi :)

Pimu menee iltaisin nukkumaan n. klo 19 ja uni tulee useimmiten n. 10 minuutissa. Läsnä pitää olla äiti tai isä (mielummin äiti), vuorottelemme miehen kanssa nukutusvuoroista. Pimu nukkuu 7-8 asti. Jos refluksi vaivaa pahemmin ja herätyksiä on yöllä enemmän niin aamulla yleensä saa nukkua pidempään. Mikäli yöllä nukutaan paremmin on herätys todennäköisesti heti seitsemän jälkeen. Päiväunethan tyttö jätti pois loppusyksystä. Tai jätimme ne pois yhdessä, kun päiväunille ja yöunille nukahtaminen oli niin vaikeaa. Tämä sujui ongelmitta, lapsi jaksoi hyvin iltaan asti ja yöunille menoa ei tarvinnut enää taistella tuntikausia. 

Lempiruokia ovat pinaattiletut puolukkahilloilla, kanakastike ja pasta, nakit eri ruokalajeissa, perunamuusi sekä lohi. Hapankorppuja rouskuttaa myös mielellään, mutta valitettavasti niidenkin syömistä täytyy nyt rajoittaa. Ruokajuomana on ollut vesi tai kaurajuoma. Nyt pelkkä vesi, katsotaan saadanko joku toinen kasvimaito edes ajoittain juotavaksi. Kasvikset uppoaa pääsääntöisesti hyvin ja myös salaatti maistuu hyvin, kunhan siihen saa lorauksen kastiketta päälle. Banaani, avocado, mansikat maistuvat hyvin, omena kohtalaisesti. Vesimeloni maistuisi myös hyvin, mutta se aiheuttaa kovat refluksi-oireet. Päärynästä on tullut uusi herkku!

Itsenäinen leikkiminen on kehittynyt viime aikoina kovasti. Aamuisin tosiaan lähtee omatoimisesti leikkimään siksi aikaa että pääsen sängystä. Lapsi myös viihtyy hyvin itsenäisesti leikkiensä parissa ja mielikuvitus on alkanut kehittyä. Toki hän haluaisi leikkiä minun tai mieheni kanssa enemmän kuin me haluamme. Pyrimme kuitenkin aina touhuamaan jotain lapsen kanssa vaikka aina ei olisikaan "leikkituulella".

Mielikuvitus on tullut paljon mukaan leikkeihen ja esim. pikku eläimillä leikkiessä hahmot tekevät ja juttelevat keskenään, mitä ei vielä vähän aikaa sitten tapahtunut.

Mitään erityistä "uhmaa" ei edelleenkään ole havaittavissa. Toki lapsesta huomaa uusia puolia, esim. tahallaan pelleily ja vanhempien ärsyttäminen on tullut kuvioihin. Ajoittain turhautuminen on kovaa jos jokin ei onnistu, mutta niistä päästään useimmiten yli nopeasti. Kavereiden kanssa leikkiminen sujuu aika hyvin, jonkin verran tulee tappelua leluista, mutta sitä varmaan tapahtuu kaikilla. Oikeastaan ei ole tullut vastaan tilanteita joissa syli ja tilanteen läpikäyminen ei olisi auttanut helpottamaan suuttumusta/turhautumista tms. parissa minuutissa.

Valmistuneita käsitöitä

Tammikuussa on nyt valmistunut jämälanka-sukat, jotka aloitin jo viime talvena *nolo*. No niistä puuttui enää toisen sukan kärki, joten kauaa ei tässä mennyt. Tai no meni, nimittäin päättelyyn. Vaikka osa langoista seurasi mukana työn edetessä, oli pääteltäviä lankoja paljon. Mutta nätit tuli!

Välipala ompeluna tuhosin tilkkuja. Tein lisää parit liivinsuojat. Nyt niitä alkaa olla paljon (eli ehkä riittävästi).  Lisäksi kaverille parit liivinsuojat coolmax sisuksella. Itse tykkään mielummin märkäpintaisista. Meikinpoisto-lappusia, sekä pesulappuja vauvalle. Vauvan pesulaput ovat 2krt flanellia (vaaleanpunaiset), liivinsuojat pul-2krt puuvilla/flanelli-bambujf/coolmax ja meikin poistolaput on 1krs trikoo-bjf. Ei mennyt kauaa.

Esikoiselle valmistui rakkaus-joustofroteesta yökkäri. Itse sai toivoa mitä kankaasta haluaa ja päätyi unihaalariin. Kaavaa ei ollut, hahmottelin mallin sopivasta yökkäristä suoraan kankaalle. Vähän tuli reilu, pitäisköhän joskus käyttää vaikka kaavoja :D

Kangasta jäi vielä pieni pala, yritin tarjota siitä miehelle pipoa, jotta oltaisi koko perhe kohta samassa kuosissa, mutta ei kelvannut :D

Suklaakeksit (maidoton, soijaton, munaton, vehnätön, gluteeniton, viljaton)

Super herkulliset suklaakeksit

6-7dl mantelijauhoja
120ml maidotonta margariinia/kookosöljyä (itse laitoin puolet ja puolet)
100ml omena (tai omena-banaani)sosetta
~0.5-1dl kookossokeria
1.5dl tummaa suklaata rouhittuna (voi jättää halutessaan pois)
ripaus vaniljaa

Sekoita keskenään kuiva-aineet sekä rasva ja sose keskenään. Yhdistä ja sekoita tasainen taikina, lisää suklaarouhe.

Taputtelee pellille ohuehkoja keksejä ja paista 175 astetta 7-10min, niin että keksit saavat vähän väriä. Anna jäähtyä ja nauti.

3-vuotiaan kasvattaminen

Tiedän että monet tuskailevat taapero/leikki-ikäistensä kanssa. Ajattelin kertoa miten meillä toimitaan, koska mä olen huomannut ainakin meillä seuraavat jutut erittäin toimiviksi. Meillä ei ole toistaiseksi vielä ollut isompia "uhma"-kiukutteluja. Toki tunteita näytetään ja välillä näkee miten lasta kiukuttaa, mutta mitään ylitsepääsemätöntä ei ole vielä ollut.

Lapset myös ovat erilaisia, joten eri keinot toimivat toisilla paremmin. Ja ilmeisesti toiset lapset ovat niin sanotusti "helpompia" ja toiset "vaativampia", mutta itse uskon että vanhempien käyttämillä toimintatavoilla on myös suuri merkitys.

Suurin osa toimintatavoista on tullut minulle luonnostaan, osaan olen saanut vinkin jostain ja ottanut käyttöön. Osa on minusta vain niin luontaista että en ole osannut ajatella niitä, ennenkuin olen lukenut jotain kasvatuskirjaa, jossa toimintatavasta puhutaan.

Miehellä on ollut (erilaisesta kasvatuksesta johtuen) moneen asiaan hiukan erilainen näkökulma. Hänen mielestään lapsen (jo näinkin pienen) tulee totella aina, osata käyttäytyä ja kunnioittaa vanhempia. Hän ei myöskään pidä kuritusta pahana, tosin minä olen tämän täysin kieltänyt meillä. (tarkoitan siis fyysistä kuritusta). Jossain määrin lapsen pitäisi siis kasvaa vanhempien peläten.

Tässä asiassa ajattelen itse hyvin toisin. Minä näen lapsen itseni suhteen tasavertaisena. Haluan toki opettaa hänet kunnioittamaan minua ja miestäni. Mutta itse toki pyrin kunnioittamaan häntä, kuten muitakin ihmisiä. Haluan kasvattaa häntä positiivisilla kokemuksilla, en pelottelemalla, uhkailemalla, käskemällä. Mutta tottahan toki lasta pitää käskeä ja komentaa aika ajoin. Vanhemmat joutuvat myös tuottamaan pettymyksiä, täytyyhän niitäkin oppia sietämään. Mutta pääsääntöisesti yritän kuunnella lasta, neuvotella jos se on mahdollista ja toimia yhteisymmäryksessä hänen kanssaan.

Vaikka miehellä on paljon erilaisia mietteitä, ei meillä kuitenkaan ole taidettu kasvatuksesta juuri riidellä. Hän on omaksunut suurimman osan alla olevista tavoista ja pääsääntöisesti kasvatamme lasta samalla tavalla. Hän on monissa asioissa tiukempi, hermostuu herkemmin ja saattaa käyttää jonkin verran uhkauksia. Ainoa asia josta olen hänelle useamman kerran sanonut, on se, kun lapsi öisin kaipaa kipujen/huonon olon takia lohtua, niin mies ei kestä itkua yhtään vaan alkaa huutaa, jolloin lapsikin vain muuttuu hysteerisemmäksi.

Mutta alla meillä toimivia juttuja:

Lapsi saa itse päättää

Olen huomannut että kun lapsi saa päättää päivittäin "pienistä" asioista (ikään nähden sopivista siis), ei turhaa kiukuttelua muista asioista tule. Kannattaa kuitenkin muistaa että valinnan mahdollisuudet kannattaa pitää minimissään, jotta lapsi myös kykenee tekemään päätöksen eikä mene sekaisin mahdollisuuksista.

Esimerkiksi kun saa päättää pampulan värin, ei tule kiukuttelua siitä että se laitetaan (ja se laitetaan siksi ettei myöhemmin tule kiukuttelua siitä kun sähköiset hiukset tulevat silmille)

Meillä lapsi saa myös valita vaatteensa jos haluaa, minä vaikutan valintaan useimmiten vain jos t-paidan sijaan olisi hyvä laittaa pitkä hihainen tms. Lapsi saa myös hyvin usein päättää mitä ruokaa tehdään. Tällöin annan kaksi vaihtoehtoa ja lapsi saa valita mielesemmän. Myös "paha" ruoka maistuu paremmin kun sen on saanut itse valita (ns. kahdesta huonosta vaihtoehdosta).

Myös se että lapsen mielipidettä kysytään "tärkeissä asioisssa" saa lapsen kokemaan itsensä tärkeäksi. Vanhemmat voivat esimerkiksi tehdä päätöksen vaikka uudesta turvaistuimesta, mutta lapsi saa valita värin kahdesta vanhempia miellyttävästä väristä. Hän kuitenkin voi tämän jälkeen kokea että on saanut valita uuden istuimen itse. Osa valinnoista voi siis lapsen näkökulmasta olla hiukan huijausta.

Neuvottelu

Monista asioista voidaan neuvotella lapsen kanssa. Tämä menee hyvin paljon samaan kategoriaan kuin se, että lapsen antaa päättä asioista. Esimerkiksi jos siivoaminen ei lasta kiinnosta, voidaan sopia kompromissi, siivotaan yhdessä sitten kun toinen leikki on loppunut jne. Se että lapsen kanssa neuvotellaan ja tehdään kompromisseja ei missään nimessä tarkoita että antaisi periksi. Minun mielestäni se on lapsen kunnioittamista. Ei aikuisenkaan elämä kovin mukavaa ole, jos koko ajan joku kertoo miten ja milloin jokin asia tehdään. Toki on asioita joissa vanhempi tietää paremmin miten jokin asia hoidetaan. Lapselle voi hyvin perustella ikätasoisesti, miksi joku asia tehdään kuten tehdään, vaikka lapsi ei niin haluaisikaan.

Läheisyys

Lapsi tarvitsee huomiota ja läheisyyttä. Mikäli näitä saa niukasti lapsi voi kiukuttelulla ja "huonolla käytöksellä" hakea vanhemmiltaan huomiota. Ilmeisesti tässä on taustalla jokin "parempi edes jotain huomioita kun ei ollenkaan".  Meillä kyllä lapsi aktiivisesti itsekkin hakee läheisyyttä. Sylittelemme useita kertoja päivässä. Jutellaan paljon. Vaikka en touhaisi lapsen kanssa, huomioin hänen leikkejään. Kehun lasta paljon.

Jakamaton huomio, leikkiminen yhdessä

Liittyen edelliseen kohtaan. Monet tuntuvat ajattelevan etteivät ole lapsiensa "leikkikavereita" vaan vanhempia, eivätkä leiki lasten kanssa. Vaikka itsekkään en nauti leikkimisestä, on mielestäni ihana touhuta lapsen kanssa. Aina voi ehdottaa niitä itselle mieluisampia juttuja, jos ei halua leikkiä sitä mitä lapsi toivoo. Lisäksi kun jonkin aikaa kunnolla keskityn touhuamaan lapsen kanssa jotain ja osaan uppoutua siihen, malttaa lapsikin sen jälkeen paremmin touhuta omiaan ja esim kotitöiden teko onnistuu hyvin. Lapsen voi ottaa hyvin mukaan myös arjen askareisiin, kokkailuun, pyykin pesuun. Siinä tulee mukavasti yhteistä puuhaa ja lapsi näkee "arkielämää".

Ruutuaika

Ei liikaa telkkaria/muuta elektroniikkaa, se onkin sitten perhekohtaista mikä on liikaa. Meillä lapsi katsoo telkkaria 3-4 pvänä viikossa. 30-45min kerralla. Joskus telkkarittomia päiviä tulee enemmän kun meillä on paljon muuta puuuhaa eikä lapsi kysele. Mitään tabletteja tms. lapsi ei ole koskaan kokeillutkaan.

Ei turhaa kieltämistä

Tätä olen yrittänyt opetella jo siitä asti kun esikoinen oli vauva ja alkoi liikkumaan. Silloin luin että kun ei kiellä "turhasta", kiellot esim. vaarallisista asioista toimivat tehokkaammin. Ja ihan loogiseltahan se kuulostikin. Mä yritän antaa lapsen olla lapsi, pelleillä ja kokeilla kaikennäköistä, ilman että kiellän vain siksi että minun mielestäni ei asioita tehdä sillä tavalla/ tai että en pide jostain. Jos asia on vaarallinen lapselle itselleen tai toisille, kiellän. Jos asia on esim loukkaava, selitän lapselle miksi ei näin pitäisi tehdä ja pyrin tarjoamaan vaihtoehdon tälle toiminnalle. 3 vuotiaalle voi aivan mainiosti perustella miksi jokin asia on kielletty. Jos hyvää perustelua ei ole, voi itsekkin miettiä miksi asiasta pitää kieltää.

Lapsen tahtiin jos vain on mahdollista

Jos ei ole kiire, voi lapsen antaa vaikka itse rauhassa pukea ja auttaa vasta tarvittaessa jos lapsi niin haluaa, ilman että tarvitsee tehdä asiasta taistelua. Jotkut lapset tekevät ja toimivat erittäin hitaasti ja aina ei onnistu antaa lapsen toimia omaan tahtiin.

Selostaminen ja aikataulusta kertominen

Siirtymistilanteet tuppaavat olemaan useimmille pienille vaikeita. Näitä voi helpottaa kertomalla esim. jo aamulla päivän ohjelmasta. Sitten päivän kuluessa muistutellaan tulevista tapahtumista. Ja kun varsinainen "siirtyminen" johonkin on tulossa. Muistutellaan siitä useamman kerran. Toisto muistuttaa lasta siitä että kerrottu on todellakin tapahtumassa.

"Kohta syödään lounasta, sitten käydään pissalla ja ruvetaan pukemaan että päästään puistoon" jne.

"luetaan vielä kaksi kirjaa ja sitten hampaan pesu. Nyt luetaan vielä tämä kirja ja sitten mennään hampaan pesulle. Nyt mennään hampaan pesulle."

Säännölliset ruoka-ajat

Tarvitseeko näitä selittäää sen enempää. Nälkäisenä kiukuttaa joka asia helposti, niin lapsia kuin aikuisiakin. Lisäksi rutiinit ja rytmit tuovat arkeen sujuvuutta. Toki välillä on päiviä jolloin menoista tms. johtuen täytyy joustaa rutiineista ja ruoka-ajasta, mutta ne ovat asia erikseen.

37+1

Vauva on nyt täysiaikainen ja mä olen ihan valmis synnyttämään. Tai en oikeastaan. Viikonloppuna olisi vielä esikoisen synttärit ja ne olisi kiva saada hoidettua ennen vauvan syntymää. Toivottavasti ei tarvitse kuitenkaan kovin pitkään odottaa sillä tämä tapaus taitaa olla isompi kuin siskonsa. (joka oli siis 4150g pari päivää ennen la.)

Joulun alla supistusten luonne muuttui ja niitä alkoi tulla leivästi kipeinä ja säännöllisinä iltaisin. Viikon verran niitä tulikin ja mietin jo että toivottavasti ei lähtö tule. Onneksi tilanne on vähän helpottanut ja joka ilta supistukset ei tule kipeinä ja säännöllisinä. Mutta napakasti kyllä supistaa joka ilta.

Muuten raskaus on sujunut hyvin. Ei erityisiä vaivoja. Ajoittain närästää, mutta sekin hoituu gavisconella. Maha kasvaa alakäyrällä vaikka vauva onkin tunnusteltaessa iso, mistä tämäkin johtuu, en osaa sanoa. Alhaallahan tuo majailee, mutta niin teki esikoinenkin. Painoa on tullut about 16kiloa. Esikoisen kanssa tuli 17kg eli aika samoissa mennään. Vaikka kuinka uskoin että paino nousee nyt enemmän kun lähtöpaino oli pienempi, niin ihan samaan tahtiin on painoa tullut.

Vauvaa varten kaikki on aika lailla valmiina, tai siis vaatteet ja vaipat odottaa valmiina. Eipä täällä muuten ole juuri valmistauduttu vauvaa varten :) Hoitoalusta odottaa pesua (tuli kaverilta) ja päälliset siihen ompelen vielä, jos ehdin. Kankaita sitä varten kun ei ole.

Edelleenkään ei ole oloja suuntaan tai toiseen vauvan sukupuolesta. Loppuun asti saadaan jännittää kuka sieltä tulee. Ja muutenkin, millainen tyyppi sieltä on tulossa :D

allergisen lapsen välipalat

Meillä on refluksi pahentunut. Jouduttiin ottamaan lääkitys käyttöön ja nyt testataan riittääkö kauran tai rukiin pois jättö vai pitääkö jättää molemmat. Hankaloittaa elämää taas vähän lisää. Tuntuu että aamu-, ilta- ja välipalojen keksiminen tuottaa tuskaa. Googlettamallakaan ei juuri mitään löydy. Ajattelinkin koota tähän pienen listan mitkä on meillä todettu hyväksi, jospa joku tästä hyötyy jotain :)

Ton-ton-ton välipalat (sopivat toki aamu tai iltapalaksi), eli kaikki ovat ainakin maidottomia, munattomia, soijattomia, vehnättömiä ja gluteenittomia.

Elämämme pelastajat banaani ja avocado. Kumpikin on täyttävä ja ravitseva ja kelpaa sellaisenaan välipalaksi. Onni on että lapsi tykkää avocadosta, sillä samalla saadaan kyseisen kasviksen terveyshyödyt! Banaania nyt vaan aina kulkee laukussa mukana jos tarvii välipalaa jossain, tarvitseeko perustella sen enempää.

kuva täältä

Chia-vanukas. Jos et ole vielä tutustunut chian siemeniin, voit tehdä sen vaikkapa täällä. Maku-vaihtoehtoja on useita. Siementen annetaan liota haluamassaan nesteessä ja valmiin vanukkaan voi tuunata oman makuisekseen esim. marjoilla/hedelmillä. 

Meidän lemppareita on sekoittaa chia-siemenet Oatlyn "keltaiseen maitoon" eli mango-appelsiini kaurajuomaan. (tätä tosin ei enää voida käyttää). Maistuu sellaisenaan tai päälle voi laittaa esim. banaania. Toinen uusi makukokemus saatiin kun laitettiin siemenet mantelimaidon ja kookosmaidon sekoitukseen ja valmiin vanukkaan päälle laitettiin semperin mango-banaani sosetta. Maistui hyvältä.

kuva täältä  

Jos on innokas kokeilemaan niin chocochilin härkäpapupannukakun ohjeella saa maittavan välipalan joko suolaisena (jätä ohjeen sokeri pois) tai makeana.

Letut ja pinaattiletut toimii myös välipalana. Tavalliseen lettutaikinaan voi käyttää esim kaura/mantelimaitoa, maissi-, peruna- ja riisijauhoa. Pinaattilettutaikinaan käytän yleensä kikhernejauhoja, maissijauhoja sekä teff-jauhoja. Munan voi korvata no egg-valmisteella. Pinaattilettuja meillä kyllä harvemmin syödään välipalana vaan ne toimii myös pääruokana jos on hyvät lisukkeet.

Puurot. Meillä on ennen syöty vain kaurapuuroa. Nyt ostin kaupasta Helmi perunasuurimoita, josta on kertaalleen keitetty puuro riisimaitoon. Tuntui maistuvan lapselle. Hirssipuuroa täytyy kokeilla kunhan oireet helpottavat, hirssi kun ei meillä ole aiemmin ollut käytössä. Lisäksi myös tattaria saa hiutaleina ja siitä voi tehdä myös puuroa (ei tosin sovi meille). Ja tietysti riisipuuro, jota meillä aletaan varmaan syömään useammin kun nyt näyttää siltä että riisi taitaa sopia.

kuva täältä

Sitten tietysti kullekin sopiva leipä, itse leivottuna todennäköisesti. Mun pitäisi yrittää taikoa sellainen varmasti sopiva leipä meille. Käytössä olevat ainekset olisi todennäköisesti kikhernejauho, härkäpapujauho, maissijauho, perunajauho, peruna/bataattisose, chia-jauho. Ne on ainakin sopivia. Kaikki muu on epävarmaa :(

Lisäksi meillä on syöty välipalana Myllärin riisipiirakoita, jotka ovat vegaanisia (eli maidottomia ja munattomia) mutta muita ylläolevia kriteerejä eivät täytä. Harvemmin syötynä nämä on kuitenkin meille sopineet, vaikka sisältävätkin pienen määrän vehnää. Näistäkin joudutaan nyt varmaan luopumaan.  Lisäksi esim, junareissuun on ostettu joskus evääksi vatajan lisäaineettomia nakkeja. Nakithan tunnetusti maistuvat lapselle kuin lapselle.

muoks. Ja unohdin tietty myös riisikakut sekä maissinäkkärit, joita voi tuunata päälisillä oman maun mukaan :)

Vuoden ekat ompelukset

Mä en olisi ikinä uskonut miten kivuttomasti sain tämän tehtyä. Ompelukoneenin on vaan <3
Kaavat on piirretty olemassa olevast yökkäristä. Koko n. 62cm. Vaippavaraa lisätty vähän. Kankaana ihanaa rakkaus-joustofroteeta. (samaa mistä mulla on maitotyttö imetysmekko)

Jopa suljetut lahkeet onnistui! Neppareiden kanssa pohdin pitkään. Laitanko perus prymit, joiden asennus on aiemmin tuottanut tuskaa vai vähän paksummat kam-nepit jotka on helppo laittaa... No ja päädyin prymeihin ja kiroiluksihan se meni. Tilasin sitten prymin neppipihdit niillähän oli tosi helppo kiinnittää nepparit. Kumma etten ole näitä tajunnut aiemmin tilata.

Laskettuun aikaan olisi vielä reilu 3 viikkoa, tunne on että sinne asti ei tarvi odotella, mutta saa nähdä miten käy. Vauva tuntuu aika isolta, reilusti yli 3 kiloiselta (eli samaa kokoluokkaa varmaan kuin esikoinen) ja on alhaalla. Mahakin tuntuu roikkuvan säkkinä tuossa alavatsalla :D Ei tässä kuitenkaan ole enää kauaa kun päästään vauvan kanssa samistelemaan sydämissä <3