Tässä asussa kelpasi myös ottaa tonttukuvia :)
Hyvää joulua!
lauantai 21. joulukuuta 2013
Joulun väreissä
Lapselle valmistui yökkäri Myllymuksujen punaisesta bambuneuloksesta. Ihanan pehmoinen <3 reilulla kasvuvaralla tehty, lahkeen ja hihansuissa ruskeaa resoria.
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
Kinderpack
Meille kotiutui uusi kantoreppu. Niin hyvin kuin taaperokokoinen tula (ja sen edeltäjä standardi tula) on meitä palvellutkin niin oli aika vaihtaa. Kokeilun halusta, ihanan kuosin yllyttämänä ja sen että että tämä säätyy hiukan tulaa paremmin itselle selkäkantoon.
Ja se on ihana! (voitte ignoorata mun silmäpussit :D )
Vanha tulakin lähti tänään eteenpäin ja me nautitaan vastedes söpöistä norsuista. Samassa tilauksessa tuli lapselle joulupakettiiin nukenkantoreppu, eri kuosilla tosin. Lapselle valitsin paloautoja kun niistä tykkään. Saadan vihdoin parempi väline kun toistaiseksi vauva oon kanneltu vain minun vanhalla huivilla!
Ja se on ihana! (voitte ignoorata mun silmäpussit :D )
Vanha tulakin lähti tänään eteenpäin ja me nautitaan vastedes söpöistä norsuista. Samassa tilauksessa tuli lapselle joulupakettiiin nukenkantoreppu, eri kuosilla tosin. Lapselle valitsin paloautoja kun niistä tykkään. Saadan vihdoin parempi väline kun toistaiseksi vauva oon kanneltu vain minun vanhalla huivilla!
perjantai 29. marraskuuta 2013
Vanhasta uutta
Rakastan kaikenlaisia käsitöitä. Erityisen paljon rakastan kun saan hyödynnettyä jotain vanhaa ja ehkä käyttökelvotonta johonkin uuteen. Viime aikoina on tullut ommeltua paljon kierätysmateriaalista. Oikeasti koen tyydytystä kun jonkun hylkäämästä rievusta voi taikoa jotain ihanaa lapselle (tai miksei itselle).
Mulla on lojunut kaapissa vanha, jo vähän kulahtanut trikooliina, jonka jälleenmyynti arvo lähentelee nollaa. Tai ainakin se on vähemmän kuin liinan arvo kankaana. Joten siitä valmistui sitten legginsit tytölle. Ja samanmoisia saa koko liinasta vielä vaikka kuinka monet :D
Nämä velourpöksyt valmistui äidin kaapissa hyvin marinoituneesta velourjakusta. Hihat käytin ruoraan lahkeisiin ja toisesta etukappaleesta leikkasin haarakiilan. Kaksi saumaa saumurilla ja vyötärölle kuminauha. Helpompia housuja ei juuri voi enää olla.
Kierätyskeskuksen ilmaispuolelta kaivetut trikooshortsit, ihanan pehmoista puuvillaa. Niistä tuli uudet yökkärit tytölle. Tosin tuli aika reilu kasvunvara, mutta enpä halunnut hukata kangasta :)
Ja nyt voin taas myhäillä tyytyväisenä kun saanut vanhaa tavaraa pois kaapista hyötykäyttöön :D
Mulla on lojunut kaapissa vanha, jo vähän kulahtanut trikooliina, jonka jälleenmyynti arvo lähentelee nollaa. Tai ainakin se on vähemmän kuin liinan arvo kankaana. Joten siitä valmistui sitten legginsit tytölle. Ja samanmoisia saa koko liinasta vielä vaikka kuinka monet :D
Nämä velourpöksyt valmistui äidin kaapissa hyvin marinoituneesta velourjakusta. Hihat käytin ruoraan lahkeisiin ja toisesta etukappaleesta leikkasin haarakiilan. Kaksi saumaa saumurilla ja vyötärölle kuminauha. Helpompia housuja ei juuri voi enää olla.
Kierätyskeskuksen ilmaispuolelta kaivetut trikooshortsit, ihanan pehmoista puuvillaa. Niistä tuli uudet yökkärit tytölle. Tosin tuli aika reilu kasvunvara, mutta enpä halunnut hukata kangasta :)
Ja sitten vielä omasta vanhasta muotonsa menettäneesä paidasta yökkäripaita tytölle. Värikkäät resorit piristykseksi.
Ja nyt voin taas myhäillä tyytyväisenä kun saanut vanhaa tavaraa pois kaapista hyötykäyttöön :D
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Meidän imetys, osa 2
Julkaistu aiemmin tuleva äiti- blogin puolella
Nyt on 5kk imetystä takana. En enää muistakkaan niitä ensimmäisten viikkojen imetyksiä (lue. vereslihaisia nännejä, kirosanoja ja itkua). Haavat parani ajan kanssa (ja rasvalla ja sitruunalla) ja nykyään imetys on mukavaa, ainakin useimmiten. Vauvan imuilmeet, hymyt, rinnansilittelyt, ölinät tissisuussa jne. on vaan niin ihania.
Imetän useimmiten istuen vauva sylissä, joskus myös makuullaan, mutta silloinkin yleensä aloitan istuen. Tyttö jostain syystä hermostuu kun pitkällään tarjoan rintaa. Imetän kotona ja menossa. Julki-imetykset yritän hoitaa "siveellisesti" kahvilan nurkkapöydässä tms. Mutta jos lapsella on nälkä niin syötän sen kyllä missä vaan. Olen imettänyt bussissa, kahvilassa, ravintolassa, terveyskeskuksessa, sovituskopissa, lastenhoitohuoneessa, vessassa ja varmaan jossain muuallakin. Imetyspaidat on mun kohdalla ihan fail, sillä maitoa suihkuaa niin paljon että sitä tulee yleensä paidallekkin (kun paitojen "tissikolot" on niin pienet). Parempi ratkaisu on toppi josta tissin saa pullautettua kokonaan pois ja sen päällä löysempi paita, joka sitten peittää sen tissin (ja imetyksen jälkeen maitoisen topin :D )
Tyttö nukahtaa ainoastaan tissille tai rattaisiin tai kantoreppuun, mutta ulkona en voi nukuttaa tämän hetkisen asumistilanteen vuoksi, siksi useimmiten mennään päikkäreille tissin kautta. Ihan varmasti meillä siis on jonkin verran "ylimääräistä " syömistä kun joskus väsyneenä pitää se tissi saada nukahtamisavuksi vaikka ei niin nälkä olisikaan.Yöunillekin siis aina nukahdetaan tissi suussa. En ota stressiä tästä, eiköhän se jossain vaiheessa nukahda muutenkin.
Aion jatkaa täysimetystä vielä tämän kuukauden, 6kk ikään asti, sitten aloitetaan kiinteät. Imetystä ylipäätään aion jatkaa, en tiedä kuinka pitkään, mutta varmaan jonnekin 1-3 vuoden välille? Sen näkee sitten mitkä fiilikset on myöhemmin/ haluaako lapsi itse lopettaa jossain vaiheessa. Mulla on nyt jo haikea olo kun kohta pitäisi aloittaa kiinteät ja kun sitten se imetys alkaa pikkuhiljaa vähentyä... Ihan huomaamatta imetyksestä on tullut tosi tärkeä juttu, se kun sellainen ainoa vain minun ja vauvan juttu <3 Toivoisinkin että muutkin pääsisi nauttimaan tällaisista imetysfiiliksistä ja siksi listailin mieleen tulevia vinkkejä.
Vinkkejä imetyksestä tuleville äideille:
- Nännejä voi (ja kannattaa!) valmistaa imetykseen raskausaikana. Ihan käsin voit venytellä nännejä, siten kun vauva imee ja nännit ovat jo tottuneet venyttämiseen voit välttyä pahimmalta kivulta ja ja nännien rikkoutumiselta. Useimmilla nimittäin IMETYS SATTUU aluksi, mutta se menee kyllä ohi! HUOM, jos tulee supistuksia nännejä venytellessä niin sitten sitä ei pitäisi tehdä!
- Alku on useimmiten aina hankala. Vauva suu ja äitin tissi ei välttämättä sovi täysin yhteen, vauva voi olla vähän laiska (varsinkin jos syntynyt reilusti ennen laskettua aikaa tai on sairas), joskus tarvitaan sairaalassa lisämaitoa, äiti todennäköisesti on TOSI väsynyt jne. Ja se imetys on vaan uusi ja ihan kummallinen juttu. Mutta harjoitus tekee mestarin ja apua pitää pyytää jos sitä tarvitsee. JOS ei neuvolasta saa apua niin soita vaikka imetysohjauspuhelimeen (niitä löytyy netistä monta).
- Kun vauva kasvaa isommaksi niin tulee uudet hankaluudet. Vauva kiinnostuu muusta maailmasta eikä syömisestä meinaa tulla mitään. Silloin kannattaa rauhoittaa ympäristö ja kokeilla vaikka toista asentoa. Sitten sattaa astua kuvaan se nännin pureminen, tästä en osakkaan sanoa vielä mitään kun (onneksi) ei ole neidille vielä hampaita tullut) Edit. Meillä åuremiset on ajoittunut aina hampaiden tuloon ja se on vaihe on mennyt nopeasti ohi.
-Jos ne nännit kipeytyy niin se rintakumi voi vähän helpottaa. Rintakumissa on myös huonot puolensa, sillä silloin vauva ei saa välttämättä maitoa irti rinnasta yhtä tehokkaasti kuin ilman ja ajan kanssa maitomäärä voi vähentyä. Ota siis käyttöön vasta äärimmäisessä hädässä.
-Kaikesta motivaatiosta ja yrityksestä huolimatta imetys ei aina onnistu, älä syyllistä siitä itseäsi. Vauvalle voi antaa läheisyyttää yhtä lailla ja pulloruokittuakin voi vaikkaa syöttää ihokontaktissa!
- Jos tuntuu että maitoa tulee vähän, niin maidon tuloon voi auttaa imetystee, mallas (kotikalja, ykkösolut), runsas juominen ylipäätään, tuoreiden kasvisten syöminen, tiheät imetykset ja rinnan tiheä vaihtaminen imettäessä (1-5min välein). Ja tutti (jos sellainen on) kannattaa jättä pois, ainakin vähäksi aikaa ja käyttää tissiä tuttina.
- Joskus maitoa voi tulla myös liikaa / liian nopeasti. Mulla toimi hyvin se että imettää usemman kerran putkeen samasta
-Vauvan/lapsentahtisuus. On ihan normaalia että vauva haluaa välillä(tai koko ajan) syödä tiheästi 1-2h välein. Äidinmaito sulaa vatsassa tosi nopeasti, eikä vauvan mahaan aluksi mahdukkaan paljoa kerralla. Muutenkin imetyksen onnistumiseen vaikuttaa lapsen nälkäviestien kuuntelu, tuttia ei kannatta tökätä suuhun noin vaan, ainakaan ennen kuin tuntee täysin lapsensa ja tuttia tarjoaa esim ruuan jälkeen väsymykseen tms.
- Ihokontakti, auttaa monesti melkein mihin vaan imetyspulmiin. Eli vauva vaippasilleen äitin paljasta ihoa vasten vaikka päikkäreille tai vaan hengailemaan sänkyyn, tai ainakin imettäessä aina vaatteet pois.
Kätilön näkökulmasta haluan muistuttaa että:
- Ensimmäisten päivien (viikkojen) jatkuva rinnoilla roikkuminen varmistaa maidontuloa jatkossa. Ilman tätä tiheää imua, ei maitoa välttämättä tule jatkossa vauvan tarpeisiin asti. Eli vaikka väsyttää ja nännit huutaa hoosiannaa niin yritä tsempata, tiheä imu kyllä vielä (vähän ainakin) helpottaa. Muista että jatkossakin aika ajoin tulee tiheän imun kausia ja nekin menee ohi, se ei tarkoita että maito on loppunut, sitä vain ei hetkellisesti tule paljoa ja tilanne kyllä korjaantuu imettämällä.
- Maito ei voi loppua kuin seinään, kyse voi olla tiheän imun kaudesta, huonosta syömisestä tai juomisesta. Lähes kaikki vauvat tankkaa iltaisin, se ei tarkoita että maitoa olisi liian vähän jos pissaa ja kakkaa tulee hyvin ja paino nousee normaalisti. On ihan normaalia että imetetyt vauvat syövät öisin kunnes kiinteät astuu kuvaan (ja mitä todennäköisemmin senkin jälkeen).
-Vaikka sairaalassa vauva saisi lisämaitoa niin täysimetys on mahdollinen. Korviketta voi vähentää asteittain ja samalla maidon määrä lisääntyy kun vauvaa imettää tiehästi.
Nyt on 5kk imetystä takana. En enää muistakkaan niitä ensimmäisten viikkojen imetyksiä (lue. vereslihaisia nännejä, kirosanoja ja itkua). Haavat parani ajan kanssa (ja rasvalla ja sitruunalla) ja nykyään imetys on mukavaa, ainakin useimmiten. Vauvan imuilmeet, hymyt, rinnansilittelyt, ölinät tissisuussa jne. on vaan niin ihania.
Imetän useimmiten istuen vauva sylissä, joskus myös makuullaan, mutta silloinkin yleensä aloitan istuen. Tyttö jostain syystä hermostuu kun pitkällään tarjoan rintaa. Imetän kotona ja menossa. Julki-imetykset yritän hoitaa "siveellisesti" kahvilan nurkkapöydässä tms. Mutta jos lapsella on nälkä niin syötän sen kyllä missä vaan. Olen imettänyt bussissa, kahvilassa, ravintolassa, terveyskeskuksessa, sovituskopissa, lastenhoitohuoneessa, vessassa ja varmaan jossain muuallakin. Imetyspaidat on mun kohdalla ihan fail, sillä maitoa suihkuaa niin paljon että sitä tulee yleensä paidallekkin (kun paitojen "tissikolot" on niin pienet). Parempi ratkaisu on toppi josta tissin saa pullautettua kokonaan pois ja sen päällä löysempi paita, joka sitten peittää sen tissin (ja imetyksen jälkeen maitoisen topin :D )
Tyttö nukahtaa ainoastaan tissille tai rattaisiin tai kantoreppuun, mutta ulkona en voi nukuttaa tämän hetkisen asumistilanteen vuoksi, siksi useimmiten mennään päikkäreille tissin kautta. Ihan varmasti meillä siis on jonkin verran "ylimääräistä " syömistä kun joskus väsyneenä pitää se tissi saada nukahtamisavuksi vaikka ei niin nälkä olisikaan.Yöunillekin siis aina nukahdetaan tissi suussa. En ota stressiä tästä, eiköhän se jossain vaiheessa nukahda muutenkin.
Aion jatkaa täysimetystä vielä tämän kuukauden, 6kk ikään asti, sitten aloitetaan kiinteät. Imetystä ylipäätään aion jatkaa, en tiedä kuinka pitkään, mutta varmaan jonnekin 1-3 vuoden välille? Sen näkee sitten mitkä fiilikset on myöhemmin/ haluaako lapsi itse lopettaa jossain vaiheessa. Mulla on nyt jo haikea olo kun kohta pitäisi aloittaa kiinteät ja kun sitten se imetys alkaa pikkuhiljaa vähentyä... Ihan huomaamatta imetyksestä on tullut tosi tärkeä juttu, se kun sellainen ainoa vain minun ja vauvan juttu <3 Toivoisinkin että muutkin pääsisi nauttimaan tällaisista imetysfiiliksistä ja siksi listailin mieleen tulevia vinkkejä.
Vinkkejä imetyksestä tuleville äideille:
- Nännejä voi (ja kannattaa!) valmistaa imetykseen raskausaikana. Ihan käsin voit venytellä nännejä, siten kun vauva imee ja nännit ovat jo tottuneet venyttämiseen voit välttyä pahimmalta kivulta ja ja nännien rikkoutumiselta. Useimmilla nimittäin IMETYS SATTUU aluksi, mutta se menee kyllä ohi! HUOM, jos tulee supistuksia nännejä venytellessä niin sitten sitä ei pitäisi tehdä!
- Alku on useimmiten aina hankala. Vauva suu ja äitin tissi ei välttämättä sovi täysin yhteen, vauva voi olla vähän laiska (varsinkin jos syntynyt reilusti ennen laskettua aikaa tai on sairas), joskus tarvitaan sairaalassa lisämaitoa, äiti todennäköisesti on TOSI väsynyt jne. Ja se imetys on vaan uusi ja ihan kummallinen juttu. Mutta harjoitus tekee mestarin ja apua pitää pyytää jos sitä tarvitsee. JOS ei neuvolasta saa apua niin soita vaikka imetysohjauspuhelimeen (niitä löytyy netistä monta).
- Kun vauva kasvaa isommaksi niin tulee uudet hankaluudet. Vauva kiinnostuu muusta maailmasta eikä syömisestä meinaa tulla mitään. Silloin kannattaa rauhoittaa ympäristö ja kokeilla vaikka toista asentoa. Sitten sattaa astua kuvaan se nännin pureminen, tästä en osakkaan sanoa vielä mitään kun (onneksi) ei ole neidille vielä hampaita tullut) Edit. Meillä åuremiset on ajoittunut aina hampaiden tuloon ja se on vaihe on mennyt nopeasti ohi.
-Jos ne nännit kipeytyy niin se rintakumi voi vähän helpottaa. Rintakumissa on myös huonot puolensa, sillä silloin vauva ei saa välttämättä maitoa irti rinnasta yhtä tehokkaasti kuin ilman ja ajan kanssa maitomäärä voi vähentyä. Ota siis käyttöön vasta äärimmäisessä hädässä.
-Kaikesta motivaatiosta ja yrityksestä huolimatta imetys ei aina onnistu, älä syyllistä siitä itseäsi. Vauvalle voi antaa läheisyyttää yhtä lailla ja pulloruokittuakin voi vaikkaa syöttää ihokontaktissa!
- Jos tuntuu että maitoa tulee vähän, niin maidon tuloon voi auttaa imetystee, mallas (kotikalja, ykkösolut), runsas juominen ylipäätään, tuoreiden kasvisten syöminen, tiheät imetykset ja rinnan tiheä vaihtaminen imettäessä (1-5min välein). Ja tutti (jos sellainen on) kannattaa jättä pois, ainakin vähäksi aikaa ja käyttää tissiä tuttina.
- Joskus maitoa voi tulla myös liikaa / liian nopeasti. Mulla toimi hyvin se että imettää usemman kerran putkeen samasta
-Vauvan/lapsentahtisuus. On ihan normaalia että vauva haluaa välillä(tai koko ajan) syödä tiheästi 1-2h välein. Äidinmaito sulaa vatsassa tosi nopeasti, eikä vauvan mahaan aluksi mahdukkaan paljoa kerralla. Muutenkin imetyksen onnistumiseen vaikuttaa lapsen nälkäviestien kuuntelu, tuttia ei kannatta tökätä suuhun noin vaan, ainakaan ennen kuin tuntee täysin lapsensa ja tuttia tarjoaa esim ruuan jälkeen väsymykseen tms.
- Ihokontakti, auttaa monesti melkein mihin vaan imetyspulmiin. Eli vauva vaippasilleen äitin paljasta ihoa vasten vaikka päikkäreille tai vaan hengailemaan sänkyyn, tai ainakin imettäessä aina vaatteet pois.
Kätilön näkökulmasta haluan muistuttaa että:
- Ensimmäisten päivien (viikkojen) jatkuva rinnoilla roikkuminen varmistaa maidontuloa jatkossa. Ilman tätä tiheää imua, ei maitoa välttämättä tule jatkossa vauvan tarpeisiin asti. Eli vaikka väsyttää ja nännit huutaa hoosiannaa niin yritä tsempata, tiheä imu kyllä vielä (vähän ainakin) helpottaa. Muista että jatkossakin aika ajoin tulee tiheän imun kausia ja nekin menee ohi, se ei tarkoita että maito on loppunut, sitä vain ei hetkellisesti tule paljoa ja tilanne kyllä korjaantuu imettämällä.
- Maito ei voi loppua kuin seinään, kyse voi olla tiheän imun kaudesta, huonosta syömisestä tai juomisesta. Lähes kaikki vauvat tankkaa iltaisin, se ei tarkoita että maitoa olisi liian vähän jos pissaa ja kakkaa tulee hyvin ja paino nousee normaalisti. On ihan normaalia että imetetyt vauvat syövät öisin kunnes kiinteät astuu kuvaan (ja mitä todennäköisemmin senkin jälkeen).
-Vaikka sairaalassa vauva saisi lisämaitoa niin täysimetys on mahdollinen. Korviketta voi vähentää asteittain ja samalla maidon määrä lisääntyy kun vauvaa imettää tiehästi.
perjantai 15. marraskuuta 2013
Pienelle pojalle ja omalle rakkaalle
Huomenna mennään käymään kaverie luona jotka ovat vähän aika sitten saaneet toisen lapsensa. Pikkuiselle pojalle piti tietysti olla vähän itsetehtyjä viemisiä.
Pehmoiset trikoopöksyt ja vastasyntyneen koolla neulottu aviatrix myssy. Ihania. Olispa ihanaa jos itselläkin ihan pieni, niin nopeasti nämä valmistuu.
Omalle muruselle valmistui jo jokin aika sitten villaliivi. Jämälangoista. Harmaa on jotain supersoft merinoa ja liukuvärjätty schoppelwollen zauberball:ia. Olisin tehnyt villatakin, mutta siihen ei olisi langat riittänyt, mutta oikein kiva näinkin. Ja sain hyvän syyn neuloa vielä aiemmin esitellyn villatakin :) Liivi tuli neulottua ihan omasta päästä.
Pehmoiset trikoopöksyt ja vastasyntyneen koolla neulottu aviatrix myssy. Ihania. Olispa ihanaa jos itselläkin ihan pieni, niin nopeasti nämä valmistuu.
Omalle muruselle valmistui jo jokin aika sitten villaliivi. Jämälangoista. Harmaa on jotain supersoft merinoa ja liukuvärjätty schoppelwollen zauberball:ia. Olisin tehnyt villatakin, mutta siihen ei olisi langat riittänyt, mutta oikein kiva näinkin. Ja sain hyvän syyn neuloa vielä aiemmin esitellyn villatakin :) Liivi tuli neulottua ihan omasta päästä.
lauantai 9. marraskuuta 2013
Meidän imetys, osa 1
Julkaistu aiemmin tuleva äiti -blogin puolella
Nyt voisi olla hyvä hetki valaista hiukan meidän imetystaivalta. Jotainhan olenkin tänne kirjoitellut kuulumisten joukossa, mutta kerrotaan nyt koko tarina (tähän asti tietysti).
Ensimmäisen kerran sain vauvan rinnan ääreen synnytyssalissa. Tyttö oli pesty samalla kun minua kursittiin kasaan ja tämän jälkeen lähdettiin kokeilemaan. Siitä hommastahan ei tullut yhtään mitään. Tyttö nuoleskeli ja maisteli vain rintaa, yritti kovasti hamuta mutta ei saanut rinnasta kiinni. Minä puristelin pisaroita rinnasta että tyttö saisi vähän makua. Lopulta lypsin tippoja hiukan lusikkaan ja annoin ne tytölle. Kuin ihmeen kaupalla tämän jälkeen tyttö imikin vähän rintaa ja ai kamala kun se teki kipeää vaikka imuote näyttikin ihan kohtalaiselta.
No osastolla oltiin perhehuoneessa ja siellä jatkettiin harjoituksia. Jo heti ekalla kerralla tyttö nappasi rinnan kuin vanha tekijä ja imetykset onnistuikin siitä lähtien hyvin. Koska imetys teki niin pirun kipeää ja nänni oli ihan nokkahuilumainen aina imetyksen jälkeen niin pyysin kätilöitä tarkastamaan imuotetta tämän tästä. Hyvältähän se näytti, niinkuin omaankin silmään, mutta joku oli silti pielessä. Mulla on aika pienet nänninnypykät, joten ilmeisesti ne ei sellaisenaan menneet riittävän syvälle ja tästä syystä rinnanpää muovautui ja imetys sattui. No päivässähän ne rinnat taisi mennä jo ihan verille ja imetys oli itkemistä ja kiroilua. Kokeilin rintakumia, mutta tyttö ei suostunut sitä imemään. Lutrasin rasvaa ja maitotippoja tisseihin ja hengailin huoneessa rinnat paljaana.
2 vrk synnytyksestä päästiin kotiin. Kotona jatkoin sitkeästi imetystä ja vissiin toisena päivänä kotona kokeilin rintakumia taas ja tyttö suostuikin sen ottamaan! Ai sitä iloa kun kipu imettäessä vähän helpottui! Kipeäähän se teki edelleen, mutta ei niin pahasti. Maito nousi vissiin 4 vrk synnytyksestä, rinnat kasvoi ihan valtaviksi ja niitä aristi, mutta sekin meni nopeasti ohi. Lämmin suihku auttoi ja lypsin vissiin pikkuisen oloa helpottaakseni. Kerran annettiin kotona tytölle parikymmentä milliä korviketta hörpyyttäen juuri ennen maidon nousua kun syöminen oli yhtä huutoa ja tuntui että että ei enää jaksanut imeäkkään rintaa (oltiin jo tissitelty useampi tunti). Samoihin aikoihin maidonnousun kanssa tyttö alkoi jostain syystä raivota rinnalla. Eli heti kun nostin jo rinnalle niin alkoi huuto (ennekuin edes yritti imeä) tätä huutoa jatkui sitten 10-30min ja sitten syötiin kiltisti. Tätä jatkui vuorokauden ja se oli oikeasti pitkä vuorokausi. Välillä itkettiin kilpaa vauvan kanssa kun itseäkin turhautti. En edelleenkään tiedä mistä johtui, mutta onneksi meni ohi!
Pari viikkoa meni kotona niin että olin koko ajan tissit paljaana (ilmakylvyt) ja rasvasin niitä jatkuvasti (lansinoh ja bepanthen), pikkuhiljaa haavat pieneni eikä maitoon enää tullut vertakaan. (sitäkin nimittäin välillä sattui). 3 viikon jälkeen oikea rinta alkoi olla parantunut, mutta vasemman rinnan haava ei enää pienentynyt ollenkaan. Aloin laittamaan siihen sitruunamehua (jos on tulehdus niin auttaa kun tekee haavasta bakteereille liian happaman), eikä se edes kirvellyt! Vissiin vajaa viikon muistin sitruunamehua käyttää ja sitten se unohtui. Tämän jälkeen haava alkoikin parantua ja 4.5 viikkoa synnytyksestä oli myös vasen nänni ehyen näköinen.
Rintakumit olen nyt jättänyt pois 4 päivää sitten ja hyvin sujuu. (5 viikkoa synnytyksestä) Vasemmalla rinnalla tytöllä on hiukan enemmän vaikeuksia saada ote, mutta kyllä se lopulta onnistuu. Oikella imettäminen sujuu mallikkaammin. Nännit ovat näinä viikkoina muovautuneet ulkonevimmiksi ja tästä syystä varmaan nekään eivät enää muovaudu nokkahuilun mallisiksi eikä imetys koske. Paitsi silloin kun vauva alkaa kiskoa nänniä (tätä tekee kun mahasta kivistää).
Maidon nousun jälkeen maitoa on tullut hyvin. Tuon ekat pari viikkoa, kun kuljin tissit paljaina, kylvin maidossa, sitä oli sängyt ja lattiat täynnä. Tissit kun alkoivat valuttaa tämän tästä. Erityisesti imettäessä saattoi toisen tissin alla oleva harso olla lähes läpimärkä. Maidonkerääjiä en jaksanut käyttää joten valuttelin maidot harsoille. Jossain vaiheessa hoksasin että minulla on niin sanotusti "suihkutissit" eli maito heruu rinnasta niin nopeasti että se tulee ulos suihkuna. Vauva meinaa vieläkin aina välillä tikahtua rinnalla ku ei ehdi nieleskellä kaikkea maitoa. Maitoa ei tule siis liikaa, se vain tulee liian nopeasti.
Vauva syö 1-4h välein. Syömiskertoja tulee vuorokaudessa varmaan n. 8. Rinnalla ei yleensä viihdytä pitkään, keskimäärin 10min. Mutta tissiä yritetään käytää kyllä lohdukkeena esim. mahavaivoihin, silloin syömisestä ei tule mitään kun yhden imun jälkeen tulee huuto, sitten taas pari imua ja huuto. Tissille on myös mukava nukahtaa. Joskus riittää että nostaa tissille, ei edes ota rintaa suuhun kun jo nukahtaa, joskus pitää ottaa se kaksi imua sitten uni tulee... En ota stressiä tissille nukahtamisesta sillä kyllä meillä nukahdetaan välillä muutenkin.
No tähän menessä en ole kyllä erityisemmin nauttinut imetyksestä. Vaikka se ei enää satukkaan, on lähinnä lapsen ruokkimista. Muutamat kerrat näinä viikkoina on ollut erityisen kivoja. Silloin ollaan vauvan kanssa päivällä menty sängylle pitkälleen syömään, vauva on syönyt rauhassa ollaan vaan nautiskeltu. Refluksin takia en voi enää imettää pitkällään, vaan kaikki imetys toteutuu istualleen vauva hiukan koholla. Viime yönä kyllä kokeilin taas (öisin olisi niin kätevä kun voisi nukahtaa samalla) mutta vauvalla alkoi valua maidot nenästä ja meinasi tukehtua joten kokeilu jäi siihen...
Ja mitäs tulevaisuus. No sen vuoden olen ainakin ajatellut imettää, mutta siitä eteenpäin en tiedä. Sen näkee sitten!
Nyt voisi olla hyvä hetki valaista hiukan meidän imetystaivalta. Jotainhan olenkin tänne kirjoitellut kuulumisten joukossa, mutta kerrotaan nyt koko tarina (tähän asti tietysti).
Ensimmäisen kerran sain vauvan rinnan ääreen synnytyssalissa. Tyttö oli pesty samalla kun minua kursittiin kasaan ja tämän jälkeen lähdettiin kokeilemaan. Siitä hommastahan ei tullut yhtään mitään. Tyttö nuoleskeli ja maisteli vain rintaa, yritti kovasti hamuta mutta ei saanut rinnasta kiinni. Minä puristelin pisaroita rinnasta että tyttö saisi vähän makua. Lopulta lypsin tippoja hiukan lusikkaan ja annoin ne tytölle. Kuin ihmeen kaupalla tämän jälkeen tyttö imikin vähän rintaa ja ai kamala kun se teki kipeää vaikka imuote näyttikin ihan kohtalaiselta.
No osastolla oltiin perhehuoneessa ja siellä jatkettiin harjoituksia. Jo heti ekalla kerralla tyttö nappasi rinnan kuin vanha tekijä ja imetykset onnistuikin siitä lähtien hyvin. Koska imetys teki niin pirun kipeää ja nänni oli ihan nokkahuilumainen aina imetyksen jälkeen niin pyysin kätilöitä tarkastamaan imuotetta tämän tästä. Hyvältähän se näytti, niinkuin omaankin silmään, mutta joku oli silti pielessä. Mulla on aika pienet nänninnypykät, joten ilmeisesti ne ei sellaisenaan menneet riittävän syvälle ja tästä syystä rinnanpää muovautui ja imetys sattui. No päivässähän ne rinnat taisi mennä jo ihan verille ja imetys oli itkemistä ja kiroilua. Kokeilin rintakumia, mutta tyttö ei suostunut sitä imemään. Lutrasin rasvaa ja maitotippoja tisseihin ja hengailin huoneessa rinnat paljaana.
2 vrk synnytyksestä päästiin kotiin. Kotona jatkoin sitkeästi imetystä ja vissiin toisena päivänä kotona kokeilin rintakumia taas ja tyttö suostuikin sen ottamaan! Ai sitä iloa kun kipu imettäessä vähän helpottui! Kipeäähän se teki edelleen, mutta ei niin pahasti. Maito nousi vissiin 4 vrk synnytyksestä, rinnat kasvoi ihan valtaviksi ja niitä aristi, mutta sekin meni nopeasti ohi. Lämmin suihku auttoi ja lypsin vissiin pikkuisen oloa helpottaakseni. Kerran annettiin kotona tytölle parikymmentä milliä korviketta hörpyyttäen juuri ennen maidon nousua kun syöminen oli yhtä huutoa ja tuntui että että ei enää jaksanut imeäkkään rintaa (oltiin jo tissitelty useampi tunti). Samoihin aikoihin maidonnousun kanssa tyttö alkoi jostain syystä raivota rinnalla. Eli heti kun nostin jo rinnalle niin alkoi huuto (ennekuin edes yritti imeä) tätä huutoa jatkui sitten 10-30min ja sitten syötiin kiltisti. Tätä jatkui vuorokauden ja se oli oikeasti pitkä vuorokausi. Välillä itkettiin kilpaa vauvan kanssa kun itseäkin turhautti. En edelleenkään tiedä mistä johtui, mutta onneksi meni ohi!
Pari viikkoa meni kotona niin että olin koko ajan tissit paljaana (ilmakylvyt) ja rasvasin niitä jatkuvasti (lansinoh ja bepanthen), pikkuhiljaa haavat pieneni eikä maitoon enää tullut vertakaan. (sitäkin nimittäin välillä sattui). 3 viikon jälkeen oikea rinta alkoi olla parantunut, mutta vasemman rinnan haava ei enää pienentynyt ollenkaan. Aloin laittamaan siihen sitruunamehua (jos on tulehdus niin auttaa kun tekee haavasta bakteereille liian happaman), eikä se edes kirvellyt! Vissiin vajaa viikon muistin sitruunamehua käyttää ja sitten se unohtui. Tämän jälkeen haava alkoikin parantua ja 4.5 viikkoa synnytyksestä oli myös vasen nänni ehyen näköinen.
Rintakumit olen nyt jättänyt pois 4 päivää sitten ja hyvin sujuu. (5 viikkoa synnytyksestä) Vasemmalla rinnalla tytöllä on hiukan enemmän vaikeuksia saada ote, mutta kyllä se lopulta onnistuu. Oikella imettäminen sujuu mallikkaammin. Nännit ovat näinä viikkoina muovautuneet ulkonevimmiksi ja tästä syystä varmaan nekään eivät enää muovaudu nokkahuilun mallisiksi eikä imetys koske. Paitsi silloin kun vauva alkaa kiskoa nänniä (tätä tekee kun mahasta kivistää).
Maidon nousun jälkeen maitoa on tullut hyvin. Tuon ekat pari viikkoa, kun kuljin tissit paljaina, kylvin maidossa, sitä oli sängyt ja lattiat täynnä. Tissit kun alkoivat valuttaa tämän tästä. Erityisesti imettäessä saattoi toisen tissin alla oleva harso olla lähes läpimärkä. Maidonkerääjiä en jaksanut käyttää joten valuttelin maidot harsoille. Jossain vaiheessa hoksasin että minulla on niin sanotusti "suihkutissit" eli maito heruu rinnasta niin nopeasti että se tulee ulos suihkuna. Vauva meinaa vieläkin aina välillä tikahtua rinnalla ku ei ehdi nieleskellä kaikkea maitoa. Maitoa ei tule siis liikaa, se vain tulee liian nopeasti.
Vauva syö 1-4h välein. Syömiskertoja tulee vuorokaudessa varmaan n. 8. Rinnalla ei yleensä viihdytä pitkään, keskimäärin 10min. Mutta tissiä yritetään käytää kyllä lohdukkeena esim. mahavaivoihin, silloin syömisestä ei tule mitään kun yhden imun jälkeen tulee huuto, sitten taas pari imua ja huuto. Tissille on myös mukava nukahtaa. Joskus riittää että nostaa tissille, ei edes ota rintaa suuhun kun jo nukahtaa, joskus pitää ottaa se kaksi imua sitten uni tulee... En ota stressiä tissille nukahtamisesta sillä kyllä meillä nukahdetaan välillä muutenkin.
No tähän menessä en ole kyllä erityisemmin nauttinut imetyksestä. Vaikka se ei enää satukkaan, on lähinnä lapsen ruokkimista. Muutamat kerrat näinä viikkoina on ollut erityisen kivoja. Silloin ollaan vauvan kanssa päivällä menty sängylle pitkälleen syömään, vauva on syönyt rauhassa ollaan vaan nautiskeltu. Refluksin takia en voi enää imettää pitkällään, vaan kaikki imetys toteutuu istualleen vauva hiukan koholla. Viime yönä kyllä kokeilin taas (öisin olisi niin kätevä kun voisi nukahtaa samalla) mutta vauvalla alkoi valua maidot nenästä ja meinasi tukehtua joten kokeilu jäi siihen...
Ja mitäs tulevaisuus. No sen vuoden olen ainakin ajatellut imettää, mutta siitä eteenpäin en tiedä. Sen näkee sitten!
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Käsitöitä
Käsityörintamalla on oikeasti viime aikoina tapahtunut paljon. Puikot, koukku on viuhuneet ja koneet surisseet. Tässä pari aikaansaannoksista.
Viime talvena tehty merinovillahaalari käy talven aikana pieneksi. Villahousuja talosta löytyy, joten neuloin niille kaveriksi villatakin. Lanka on jotain alunperin mummon laatikoista löytynyttä. Todennäköisesti jotain villa-keinokuitu sekoitusta, aika paksua sellaista. Väri ihana ruosteenoranssi. Neulottu omasta päästä, kuten useimmiten teen.
Myös piposelvitystä tehdessä havaitsin että viime talven käytetyin pipo, aviatrix, on liian pieni. Joten neuoloin sellaisenkin uuden. Pipon mallihan on aivan loistava, se näyttää kivalta ja on hauska ja nopea neuloa. Lisäksi ohje on kirjoitettu kolmelle eri langanpaksuudelle, joten sopivan langan löytäminen on helpooa! Suosittelen kokeilemaan! Lankana kaksinkertainen regia hand-dye effect sukkalanka. Kuvassa vertailuna viime talven pipo (valkoinen)
Viime talvena tehty merinovillahaalari käy talven aikana pieneksi. Villahousuja talosta löytyy, joten neuloin niille kaveriksi villatakin. Lanka on jotain alunperin mummon laatikoista löytynyttä. Todennäköisesti jotain villa-keinokuitu sekoitusta, aika paksua sellaista. Väri ihana ruosteenoranssi. Neulottu omasta päästä, kuten useimmiten teen.
Myös piposelvitystä tehdessä havaitsin että viime talven käytetyin pipo, aviatrix, on liian pieni. Joten neuoloin sellaisenkin uuden. Pipon mallihan on aivan loistava, se näyttää kivalta ja on hauska ja nopea neuloa. Lisäksi ohje on kirjoitettu kolmelle eri langanpaksuudelle, joten sopivan langan löytäminen on helpooa! Suosittelen kokeilemaan! Lankana kaksinkertainen regia hand-dye effect sukkalanka. Kuvassa vertailuna viime talven pipo (valkoinen)
tiistai 5. marraskuuta 2013
Maidoton ruokavalio
(julkaistu aiemmin tuleva äiti -blogin puolella)
Minähän aloitin maidottoman ruokavalion lääkärin suosituksesta kun lapsi oli 1kk ikäinen, koska lääkäri epäili että maitoallergia olisi tytön refluksioireiden taustalla. Olin 2 viikkoa dietillä ja sitten söin yhtenä päivänä normaalisti maitotuotteita. Oireet palasi samantien, kun siinä kahden viikon aikana ne oli helpottaneet. Jatkoin siis maidotonta diettiä. Aika ajoin on tullut kokeiltua maitotuotteita ja jossain vaiheessa lapsi on itsekkin maistanut pieniä murusia juustoa mutta kun ikää on tullut lisää niin tuntuu että oireet tulevat herkemmin. Tällä hetkellä maitoallergia on diagnosoitu neuvolääkärin toimesta ja siihen riitti ihan kotialtistus. Puolen vuoden välein kokeillaan sopiiko maito. Itsekkin olen siis maidoton niin kauan kun vielä imetän. Tämän hetken imetysmäärillä tosin voin satunnaisesti esim ulkona syödä jotain pientä jossa maitoa on.
Alkuun ajattelin että hirveä homma, mutta aika helposti se loppupeleissä on käynyt kun tähän on tottunut. Alkuun lueskelin hyvin netistä vinkkejä tuoteselosteiden syynäämiseen. Harva tietääkään missä kaikessa on maidon aineosia (esim. jotkin irtokarkit). Aluksi joutui myös todella tarkasti miettimään mitä ostaa kaupasta, mistä ruokaa tehdä ja ihan oikeasti lukemaan ne tuoteselosteet. Nyt kun diettiä on takana pitkä aika niin tietää jo tuotteet mitä voi syödä ja mitä välttää eikä sen kummemmin tarvitse miettiä...
Ulkonasyömiset sun muut onkin sitten kinkkisempi juttu. Musta on ihan järkyttävää miten ruoka-alan ammattilaisille ei ole selvä että maidoton ei tarkoita laktoositonta.Sitten kun saat jankattua (esim. kahvilassa) sen että joo ei ole pulla tehty maitoon, niin mutta kyllä siinä voita on (no mistähän se voi tehdään?) Ymmärrän jos mun 70v vaari ei tiedä eroa maidottoman ja laktoosittoman välillä mutta kyllä olisi kiva jos kahviloissa/ravintoloissa se tiedettäisiin niin ei tarvisi pelätä sitten lapsensa myrkyttämistä. (Juu ja voisihan sitä olla sitten käymässä missää kahviloissa tms.) Kylässä käydessä on turvallisempi ja emännälle helpompi ottaa mukaan "omat eväät".
Mitä sitten pitää vältää? No kaikki mikä sisältää maitoa tai maitotuotteita (jogurtti, viili, voi, margariini, kerma, rahka, juusto jne.). Lisäksi tuoteselosteita voi löytyä seuraavia: laktoosi, maitojauhe, maitoproteiini, hera, herajauhe, heraproteiini, kaseiini, kaseinaatit. Nämä ovat maidonainesosia ja kuuluvat vältettävien listaan myös. Jostain luin myös sen että tuoteselosteessa oleva kasvirasva voi sisältää maidonainesosia, enää löydä lähdettä tälle, enkä muutakaan missä aiheesta lukisi enemmän. Minä olen ainakin voinut käyttää tuotteita jossa lukee ainesosissa kasvirasva (eli ilmeisesti maitoproteiinin määrä on sitten niin pieni).
Mitä sitten voi syödä?
-Kermat ja maidot voi korvata soija ja kauravalmisteilla. Näin ollen monet ruuat valmistuu helposti myös maidottomina. Minä käytän muutenkin ruuanvalmistusrasvana rypsiöljyä, leivonnassa taas hopeisessa kääressä olevaa Sunnuntai margariinia (maidoton). Ruokakerman sijaan käytetään joko Oatlyn kaurakermaa tai Keiju Ruoka 15%. Jos tykkää niin myös kookosmaito on kelpovaihtoehto tietyn tyylisiin ruokiin.
- Soijasta valmistettuja cheesley juuston korvikkeita olen käyttänyt pari kertaa ruuanlaitossa, niillä saa vähän juustoisaa makua.
-Leivänpäällä Keijun tummansininen margariini. Useimmat leivät ovat maidottomia joten niiden kanssa ei tarvitse miettiä.
- Jogurtin korvikkeena minä syön Yosa kauravalmisteita, niitä löytyy montaa eri makua.Maustamaton soijajogurtti maistuu hyvältä myslin kanssa.
- Herkuille voisi omistaa kokonaisen kappaleen. Mun suosikkeja ovat Pirkan luomutummasuklaa ja minttutäytesuklaa, luulen että näiden maistamisen jälkeen en enää koskaan palaakkaan syömään maitosuklaata. Fazer muistaa meitä maidottomia kahvipöydän tarjoilussa aika kivasti, löytyy paljon maidottomia tuotteita (tsekkaa vaikka nettisivuilta). Keksihyllystä löytyy myös muutama maidoton vaihtoehto; Kantolan kaurakeksit, Carneval-keksit ja pirkan gluteenittomat suklaa cookiet.
Maitotuotteita en ole edes kamalasti kaivannut, suurin himotus kohdistuu varmaan pitsaan. (ei se juustottamana olisi hyvää). Vaikka maitoa olen juonut paljon niin ilmankin on pärjännyt :D
Minähän aloitin maidottoman ruokavalion lääkärin suosituksesta kun lapsi oli 1kk ikäinen, koska lääkäri epäili että maitoallergia olisi tytön refluksioireiden taustalla. Olin 2 viikkoa dietillä ja sitten söin yhtenä päivänä normaalisti maitotuotteita. Oireet palasi samantien, kun siinä kahden viikon aikana ne oli helpottaneet. Jatkoin siis maidotonta diettiä. Aika ajoin on tullut kokeiltua maitotuotteita ja jossain vaiheessa lapsi on itsekkin maistanut pieniä murusia juustoa mutta kun ikää on tullut lisää niin tuntuu että oireet tulevat herkemmin. Tällä hetkellä maitoallergia on diagnosoitu neuvolääkärin toimesta ja siihen riitti ihan kotialtistus. Puolen vuoden välein kokeillaan sopiiko maito. Itsekkin olen siis maidoton niin kauan kun vielä imetän. Tämän hetken imetysmäärillä tosin voin satunnaisesti esim ulkona syödä jotain pientä jossa maitoa on.
Alkuun ajattelin että hirveä homma, mutta aika helposti se loppupeleissä on käynyt kun tähän on tottunut. Alkuun lueskelin hyvin netistä vinkkejä tuoteselosteiden syynäämiseen. Harva tietääkään missä kaikessa on maidon aineosia (esim. jotkin irtokarkit). Aluksi joutui myös todella tarkasti miettimään mitä ostaa kaupasta, mistä ruokaa tehdä ja ihan oikeasti lukemaan ne tuoteselosteet. Nyt kun diettiä on takana pitkä aika niin tietää jo tuotteet mitä voi syödä ja mitä välttää eikä sen kummemmin tarvitse miettiä...
Ulkonasyömiset sun muut onkin sitten kinkkisempi juttu. Musta on ihan järkyttävää miten ruoka-alan ammattilaisille ei ole selvä että maidoton ei tarkoita laktoositonta.Sitten kun saat jankattua (esim. kahvilassa) sen että joo ei ole pulla tehty maitoon, niin mutta kyllä siinä voita on (no mistähän se voi tehdään?) Ymmärrän jos mun 70v vaari ei tiedä eroa maidottoman ja laktoosittoman välillä mutta kyllä olisi kiva jos kahviloissa/ravintoloissa se tiedettäisiin niin ei tarvisi pelätä sitten lapsensa myrkyttämistä. (Juu ja voisihan sitä olla sitten käymässä missää kahviloissa tms.) Kylässä käydessä on turvallisempi ja emännälle helpompi ottaa mukaan "omat eväät".
Mitä sitten pitää vältää? No kaikki mikä sisältää maitoa tai maitotuotteita (jogurtti, viili, voi, margariini, kerma, rahka, juusto jne.). Lisäksi tuoteselosteita voi löytyä seuraavia: laktoosi, maitojauhe, maitoproteiini, hera, herajauhe, heraproteiini, kaseiini, kaseinaatit. Nämä ovat maidonainesosia ja kuuluvat vältettävien listaan myös. Jostain luin myös sen että tuoteselosteessa oleva kasvirasva voi sisältää maidonainesosia, enää löydä lähdettä tälle, enkä muutakaan missä aiheesta lukisi enemmän. Minä olen ainakin voinut käyttää tuotteita jossa lukee ainesosissa kasvirasva (eli ilmeisesti maitoproteiinin määrä on sitten niin pieni).
Mitä sitten voi syödä?
-Kermat ja maidot voi korvata soija ja kauravalmisteilla. Näin ollen monet ruuat valmistuu helposti myös maidottomina. Minä käytän muutenkin ruuanvalmistusrasvana rypsiöljyä, leivonnassa taas hopeisessa kääressä olevaa Sunnuntai margariinia (maidoton). Ruokakerman sijaan käytetään joko Oatlyn kaurakermaa tai Keiju Ruoka 15%. Jos tykkää niin myös kookosmaito on kelpovaihtoehto tietyn tyylisiin ruokiin.
- Soijasta valmistettuja cheesley juuston korvikkeita olen käyttänyt pari kertaa ruuanlaitossa, niillä saa vähän juustoisaa makua.
-Leivänpäällä Keijun tummansininen margariini. Useimmat leivät ovat maidottomia joten niiden kanssa ei tarvitse miettiä.
- Jogurtin korvikkeena minä syön Yosa kauravalmisteita, niitä löytyy montaa eri makua.Maustamaton soijajogurtti maistuu hyvältä myslin kanssa.
- Herkuille voisi omistaa kokonaisen kappaleen. Mun suosikkeja ovat Pirkan luomutummasuklaa ja minttutäytesuklaa, luulen että näiden maistamisen jälkeen en enää koskaan palaakkaan syömään maitosuklaata. Fazer muistaa meitä maidottomia kahvipöydän tarjoilussa aika kivasti, löytyy paljon maidottomia tuotteita (tsekkaa vaikka nettisivuilta). Keksihyllystä löytyy myös muutama maidoton vaihtoehto; Kantolan kaurakeksit, Carneval-keksit ja pirkan gluteenittomat suklaa cookiet.
Maitotuotteita en ole edes kamalasti kaivannut, suurin himotus kohdistuu varmaan pitsaan. (ei se juustottamana olisi hyvää). Vaikka maitoa olen juonut paljon niin ilmankin on pärjännyt :D
maanantai 4. marraskuuta 2013
5 syytä valita kantoreppu rintarepun sijaan
Julkaistu aiemmin tuleva äiti - blogissa
Kantorepun ja rintarepun erottaa aika helposti toisistaan. Kantorepulla saa kantaa vain kasvot kantajaan, eli lasta ei voi laittaa kasvot menosuuntaan. Rintarepuissa on yleensä mahdollista kantaa kumminkin päin. Rintarepuissa lapselle on eräänlainen "pussi" mihin lapsi laitetaan, eli lapsen ja kantajan välissä on kangas/pehmuste. Kantoreppu on suorakaiteen muotoinen kangas, mistä lähtee olkaimet ja vyö. Kantoreppu merkkejä on ainakin manduca, tula, kinderpack, wompat, ergo ja patapum.
Nykyään erottelu ei ole niin helppoa ja erilaisia hybridejä on käytössä. Esimerkiksi stokke ja uusimmat babybjörnit tarjoavat kohtalaisen hyvänasennon pienelle vauvalle kasvot kantajaan ja myös selkäkantomahdollisuuden. Kasvot menosuuntaan asento ei kuitenkaan koskaan ole ihanteellinen vauvalle.
1. Lapsen ergonomia
Vauvan selkäranka on luonnostaan hiukan pyöreä, eikä siinä ole samanlaisia mutkia kuin aikuisella. Kantoreppu tukee tätä selän pyöreyttä koska sen kyydissä lapsi istuu sammakkoasennossa, samaan asentoon lapsi asettuu luontevasti myös syliin nostaessa. Lapsen peppu on siis hiukan alempana kuin polvitaipeet ja reppu tukee lasta polvitaipeesta polvitaipeeseen.
Rintarepuissa vauvan selkä suoristuu koska jalat roikkuvat alaspäin.Tämä aiheuttaa myös kovaa painetta nivusiin, sillä vauvan koko paino nivusilla. Uusimmissa malleissa vauvan asento on jo hiukan parempi kun kannetaan kasvot kantajaan, mutta silloinkin selkä suoristuu usein liikaa vrt. lapsen luonnolliseen asentoon. Moesti myös rintarepun paneeli on niin korkea ettei lapsi näe mitään kannettaessa kasvot kantajaan ja voi turhautua siitä. Joissain malleissa myös lapsen kädet työnnetään ulos "koloista", itse en ainakaan kokisi mukavan jos käsiä ei pysty vapaasti liikuttamaan.
Kuva täältä.
Kuva on kärjistetty, mutta siinä näkee hyvin reppujen eron. Vaikka
kuvassa isolla lapsella kantoreppu ei enää ulotu aivan polvitaipeisiin
asti on asento silti mukavamman näköinen.
2. Läheisyys
Kantorepuissa ei lapsen ja äidin väliin tulee mitään vaan kehot ovat toisiaan vasten, lisäksi lapsi näkee äidin koko ajan. Pienelle vauvalle ero äidin fyysisestä kontaktista ja se että äitiä ei edes näe (naama menosuuntaan kantaminen) aiheuttaa stressiä, erityisesti kannettaessa ihmisvilinässa, sitä enemmän mitä pienempi laps on kyseessä.
Rintarepuissa ( kasvot menosuuntaan kannettuna) lapsi ei näe äitiään eikä fyysistä kontaktia äitiin ole(mallista riippuen). Myöskään äiti ei näe lapsen reaktioita ympäristöön. Lapsi ei myöskään voi kääntää päätään pois viriketulvalta joka tulee kannettaessa kasvot menosuuntaan. Kantorepussa lapsi voi katsella maailman menoa sivuille, mutta tarvittaessa kääntää pään äidin rintaa vasten.
3. Äidin ergonomia
Kantoreput ovat suunniteltu ergonomisiksi myös kantajalle. Rintarepuissa kannettavan paino ei jakaudu tasaisesti vaan paino tulee kantajan harteille. Kantorepussa vauva on tiiviisti kantajaa vasten eikä "hölsky", tämä vähentää painon tunnetta. Kantorepulla jaksaa kantaa myös isompia lapsia useita tunteja ilman että se tuntuu juuri missään. Mitä isompi lapsi on, sen ergonomisempaa on kantaa selkäpuolella.
4. Kanto-aika
Rintarepuilla ei yleensä kanneta kovinkaan suuria vauvoja tai kovinkaan pitkään. Koska reppu ei ole kovin ergonominen kantajalle niin repulla ei yksinkertaisesti kykene kantamaan kovin pitkään. Toisaalta tämä onkin lapsen etu, sillä lapsenkaan asento ei ole repussa kovin hyvä. Lapsen kasvaessa rintareppu jää nopeasti pieneksi, käyttämättä koska se painaa. Kantoreppu on pitkä-ikäisempi ja sillä voi kantaa kevyesti painavampaa/vanhempaakin lasta. Selkäpuolella voi helposti kantaa lasta vaikka kouluikään asti (tähän tosin tarvitsee jo isomman kantorepun). Omalla kokemuksella voin sanoa että voin kantaa omaa 16kg lastani etupuolella helposti ainakin tunnin, ilman että se tuntuu kropassa yhtään. Selkäpuolella en ole edes kokeillut kuinka pitkään jaksaisin kantaa, kun ei ole tarvetta kantaa niin pitkään :D
5. Hinta
Monesti ajatellaan että hinta kysymys on nimenomaan rintareppujen etu, niitä kun saa käytettynä jopa 10 eurolla. Uutena niiden hinnat pyörivät samoissa lukemissa kuin kantoreppujenkin, eli 100 tuntumassa ja yli. Uutena ostetusta rintarepusta ei kuitenkaan saa kuin murto-osan takaisin kun sen myy. Kantoreppu on varmempi sijoitus. Mallista riippuen käytetystä repusta saa takaisin n.60-90% ostohinnasta. Kantoreppuja (erityisesti manducoita) pyörii nyt myös hyvin käytettynä, jolloin satsaus ei tunnu ehkä niin isolta kuin uutta ostaessa.
Lapsi ei viihdy kantorepussa?
Liian usein näkyy myynnissä "pari kertaa kokeiltuja" kantoreppuja joissa "lapsi ei viihtynyt". Ei kannatta lopettaa kokeilua parin kerran jälkeen. Usein menee hetki ennenkuin vanhempi oppii repun säätämisen ja saa sen puettua nopeammin päälle, lapsi monesti hermostuu pukemisvaiheessa mutta nauttii kuitenkin reppu kyydistä. Ensimmäisillä kerroilla lapsen asento voi myös jäädä hiukan huonoksi, tähänkin auttaa harjoittelu. Lapsi myös voi vain hiukan protestoida uutta tilannetta, mutta tottuu kyllä uuteen kyytimuotoon.
Jotkut väittävät että lapsi ei viihdy repussa koska ei näe ympäriinsä. Tämä ei pidä paikkaansa. Vaikka lapsi on kasvot kantajaan hän voi katselle sivuilleen. Kun lapsi kasvaa vanhemmaksi hän voi siirtyä selän puolelle. Normaalikokoisella miehellä tai naisella peruskokoisen repun saa asetettua selkään niin että lapsi näkee maailmaa olan yli. Pienikokoisella kantajalla tämä voi olla haastavampaa mutta ainakin wompat-reppuja saa erikseen tilattua lyhemmillä olkaimilla joilloin ylempänä kantaminen onnistuu hyvin. Toki kun lapsi kasvaa hän automaattisesti näkee paremmin selkäkannossa.
Reppu ei tunnu hyvältä?
Kantoliinatukihenkilöillä on monesti myös kokemusta repuista ja tai ainakin ohjaavat eteenpäin. Kokenut ihminen auttaa saamaan säädöt kohdalleen. Ihmiset ovat myös eri mallisia. Joskus vain jokin reppu malli ei välttämättä sovi. Onneksi vaihtoehtoja löytyy. Repuissa on myös eroja säätöjen tms. kanssa. Voi olla että toista reppua on helpompi kiristellä kuin toista.
Lapsi kasvaa?
Jossain vaiheessa reppu voi käydä pieneksi. Useilla valmistajilla on mallistossa taaperoreppuja joita voi alkaa käyttää lapsen ollessa 1-3 vuotias. Isompaan reppuun voi siirtyä kun tuntuu että lapsi alkaa olla iso vauva koon reppuun. Pientä lasta voi tosin kantaa jopa 3 vuotiaaksi pienellä kantorepulla. Vauvan malli vaikuttaa kovasti. Toisin kuin yleensä ajatellaan kantoreppu on isommalle lapselle ja kantajalle mukavampi kuin kantorinkka. Kantorinkassa lapsen asento ei usein ole myöskään kovin hyvä ja esim vaellukselle tms. on isompi kantoreppu mukavampi kummallekin.
Kantorepun ja rintarepun erottaa aika helposti toisistaan. Kantorepulla saa kantaa vain kasvot kantajaan, eli lasta ei voi laittaa kasvot menosuuntaan. Rintarepuissa on yleensä mahdollista kantaa kumminkin päin. Rintarepuissa lapselle on eräänlainen "pussi" mihin lapsi laitetaan, eli lapsen ja kantajan välissä on kangas/pehmuste. Kantoreppu on suorakaiteen muotoinen kangas, mistä lähtee olkaimet ja vyö. Kantoreppu merkkejä on ainakin manduca, tula, kinderpack, wompat, ergo ja patapum.
Nykyään erottelu ei ole niin helppoa ja erilaisia hybridejä on käytössä. Esimerkiksi stokke ja uusimmat babybjörnit tarjoavat kohtalaisen hyvänasennon pienelle vauvalle kasvot kantajaan ja myös selkäkantomahdollisuuden. Kasvot menosuuntaan asento ei kuitenkaan koskaan ole ihanteellinen vauvalle.
1. Lapsen ergonomia
Vauvan selkäranka on luonnostaan hiukan pyöreä, eikä siinä ole samanlaisia mutkia kuin aikuisella. Kantoreppu tukee tätä selän pyöreyttä koska sen kyydissä lapsi istuu sammakkoasennossa, samaan asentoon lapsi asettuu luontevasti myös syliin nostaessa. Lapsen peppu on siis hiukan alempana kuin polvitaipeet ja reppu tukee lasta polvitaipeesta polvitaipeeseen.
Rintarepuissa vauvan selkä suoristuu koska jalat roikkuvat alaspäin.Tämä aiheuttaa myös kovaa painetta nivusiin, sillä vauvan koko paino nivusilla. Uusimmissa malleissa vauvan asento on jo hiukan parempi kun kannetaan kasvot kantajaan, mutta silloinkin selkä suoristuu usein liikaa vrt. lapsen luonnolliseen asentoon. Moesti myös rintarepun paneeli on niin korkea ettei lapsi näe mitään kannettaessa kasvot kantajaan ja voi turhautua siitä. Joissain malleissa myös lapsen kädet työnnetään ulos "koloista", itse en ainakaan kokisi mukavan jos käsiä ei pysty vapaasti liikuttamaan.
2. Läheisyys
Kantorepuissa ei lapsen ja äidin väliin tulee mitään vaan kehot ovat toisiaan vasten, lisäksi lapsi näkee äidin koko ajan. Pienelle vauvalle ero äidin fyysisestä kontaktista ja se että äitiä ei edes näe (naama menosuuntaan kantaminen) aiheuttaa stressiä, erityisesti kannettaessa ihmisvilinässa, sitä enemmän mitä pienempi laps on kyseessä.
Rintarepuissa ( kasvot menosuuntaan kannettuna) lapsi ei näe äitiään eikä fyysistä kontaktia äitiin ole(mallista riippuen). Myöskään äiti ei näe lapsen reaktioita ympäristöön. Lapsi ei myöskään voi kääntää päätään pois viriketulvalta joka tulee kannettaessa kasvot menosuuntaan. Kantorepussa lapsi voi katsella maailman menoa sivuille, mutta tarvittaessa kääntää pään äidin rintaa vasten.
3. Äidin ergonomia
Kantoreput ovat suunniteltu ergonomisiksi myös kantajalle. Rintarepuissa kannettavan paino ei jakaudu tasaisesti vaan paino tulee kantajan harteille. Kantorepussa vauva on tiiviisti kantajaa vasten eikä "hölsky", tämä vähentää painon tunnetta. Kantorepulla jaksaa kantaa myös isompia lapsia useita tunteja ilman että se tuntuu juuri missään. Mitä isompi lapsi on, sen ergonomisempaa on kantaa selkäpuolella.
4. Kanto-aika
Rintarepuilla ei yleensä kanneta kovinkaan suuria vauvoja tai kovinkaan pitkään. Koska reppu ei ole kovin ergonominen kantajalle niin repulla ei yksinkertaisesti kykene kantamaan kovin pitkään. Toisaalta tämä onkin lapsen etu, sillä lapsenkaan asento ei ole repussa kovin hyvä. Lapsen kasvaessa rintareppu jää nopeasti pieneksi, käyttämättä koska se painaa. Kantoreppu on pitkä-ikäisempi ja sillä voi kantaa kevyesti painavampaa/vanhempaakin lasta. Selkäpuolella voi helposti kantaa lasta vaikka kouluikään asti (tähän tosin tarvitsee jo isomman kantorepun). Omalla kokemuksella voin sanoa että voin kantaa omaa 16kg lastani etupuolella helposti ainakin tunnin, ilman että se tuntuu kropassa yhtään. Selkäpuolella en ole edes kokeillut kuinka pitkään jaksaisin kantaa, kun ei ole tarvetta kantaa niin pitkään :D
5. Hinta
Monesti ajatellaan että hinta kysymys on nimenomaan rintareppujen etu, niitä kun saa käytettynä jopa 10 eurolla. Uutena niiden hinnat pyörivät samoissa lukemissa kuin kantoreppujenkin, eli 100 tuntumassa ja yli. Uutena ostetusta rintarepusta ei kuitenkaan saa kuin murto-osan takaisin kun sen myy. Kantoreppu on varmempi sijoitus. Mallista riippuen käytetystä repusta saa takaisin n.60-90% ostohinnasta. Kantoreppuja (erityisesti manducoita) pyörii nyt myös hyvin käytettynä, jolloin satsaus ei tunnu ehkä niin isolta kuin uutta ostaessa.
Lapsi ei viihdy kantorepussa?
Liian usein näkyy myynnissä "pari kertaa kokeiltuja" kantoreppuja joissa "lapsi ei viihtynyt". Ei kannatta lopettaa kokeilua parin kerran jälkeen. Usein menee hetki ennenkuin vanhempi oppii repun säätämisen ja saa sen puettua nopeammin päälle, lapsi monesti hermostuu pukemisvaiheessa mutta nauttii kuitenkin reppu kyydistä. Ensimmäisillä kerroilla lapsen asento voi myös jäädä hiukan huonoksi, tähänkin auttaa harjoittelu. Lapsi myös voi vain hiukan protestoida uutta tilannetta, mutta tottuu kyllä uuteen kyytimuotoon.
Jotkut väittävät että lapsi ei viihdy repussa koska ei näe ympäriinsä. Tämä ei pidä paikkaansa. Vaikka lapsi on kasvot kantajaan hän voi katselle sivuilleen. Kun lapsi kasvaa vanhemmaksi hän voi siirtyä selän puolelle. Normaalikokoisella miehellä tai naisella peruskokoisen repun saa asetettua selkään niin että lapsi näkee maailmaa olan yli. Pienikokoisella kantajalla tämä voi olla haastavampaa mutta ainakin wompat-reppuja saa erikseen tilattua lyhemmillä olkaimilla joilloin ylempänä kantaminen onnistuu hyvin. Toki kun lapsi kasvaa hän automaattisesti näkee paremmin selkäkannossa.
Reppu ei tunnu hyvältä?
Kantoliinatukihenkilöillä on monesti myös kokemusta repuista ja tai ainakin ohjaavat eteenpäin. Kokenut ihminen auttaa saamaan säädöt kohdalleen. Ihmiset ovat myös eri mallisia. Joskus vain jokin reppu malli ei välttämättä sovi. Onneksi vaihtoehtoja löytyy. Repuissa on myös eroja säätöjen tms. kanssa. Voi olla että toista reppua on helpompi kiristellä kuin toista.
Lapsi kasvaa?
Jossain vaiheessa reppu voi käydä pieneksi. Useilla valmistajilla on mallistossa taaperoreppuja joita voi alkaa käyttää lapsen ollessa 1-3 vuotias. Isompaan reppuun voi siirtyä kun tuntuu että lapsi alkaa olla iso vauva koon reppuun. Pientä lasta voi tosin kantaa jopa 3 vuotiaaksi pienellä kantorepulla. Vauvan malli vaikuttaa kovasti. Toisin kuin yleensä ajatellaan kantoreppu on isommalle lapselle ja kantajalle mukavampi kuin kantorinkka. Kantorinkassa lapsen asento ei usein ole myöskään kovin hyvä ja esim vaellukselle tms. on isompi kantoreppu mukavampi kummallekin.
torstai 24. lokakuuta 2013
Kestoilua ;)
Nämä on odottaneet tekemistä ainakin vuoden verran, tai enemmänkin. Jossain vaiheessa vain rupesi ärsyttämään se hedelmäpussien määrä joka kertyi kotiin. Vaikka valitsen hevi-osastolta pussiin vain ne jotka oikeesti pussia kaipaavat (siis jokin, joita on monta kappaletta), en esim banaaneja, kukkakaaleja tms., kertyy kotiin läjäpäin pusseja.
Mummon vanha pitsiverho sai elämän kesto-hevipusseina. Alkuun surautin 3 kpl, mutta muutama lisää olisi varmaan hyvä olla. Pul-kangasta pieni tilkku, johon saa hintalapun liimattua. Yhden kappaleen paino on alle 10g joten lisähintaa pussi ei ostoksille juuri aiheuta.
Nyt pitäisi keksiä mitä pitsiveron pitsille tekisi :D
Mummon vanha pitsiverho sai elämän kesto-hevipusseina. Alkuun surautin 3 kpl, mutta muutama lisää olisi varmaan hyvä olla. Pul-kangasta pieni tilkku, johon saa hintalapun liimattua. Yhden kappaleen paino on alle 10g joten lisähintaa pussi ei ostoksille juuri aiheuta.
Nyt pitäisi keksiä mitä pitsiveron pitsille tekisi :D
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Tsi-kantoliina
Nyt se on kudottu valmiiksi, pesty ja päärmätty. Tosin päärmäsin vain päädyt. Sivisaumat jätin päärmämättä niin tuntuu vieläkin mukavammalta sitoessa.
Liinasta tuli ihanan muhku ja pituutta sillä on aika tarkalleen 4.5m (tasapäät, ei viistotuksia). Pikaiseen testiin pääsi tänään kun lapsi ei ollut (tänäänkään) halukas tulemaan kyytiin. Kutomiseen meni aikaa 23h ja se tosin sisältää kaikki alkuvalmistelut, langan puolaamiset, tauot jne.
tiistai 15. lokakuuta 2013
Synnytykseen valmistautuminen
Kirjoitus julkaistu aiemmin Tuleva äiti-blogissa
Blogia lukeneet tietääkin että tähtään mahdollisimman luonnonmukaiseen synnytykseen. Mitään suurempia toiveita minulla ei ole synnytyksen suhteen. Aion olla kotona mahdollisimman pitkään, toivon että pääsisin kokeilemaan ammetta jos ajatus siitä synnytyksessä tuntuu hyvältä ja että pärjäisin ilman lääkkellistä kivunlievitystä, ponnistaa haluan asennossa joka sillä hetkellä hyvältä tuntuu. Toive luonnonmukaisuudesta ja lääkkettömyydestä edellyttää valmistautumista, jonka olen aloittanut pikkuhiljaa, osan jo ennen raskaaksi tuloa.
Koska synnytystä verrataan joka paikassa maratooniin, teen niin minäkin. Maratooniinkin valmistaudutaan, niin miksei synnytykseen. Synnytys on ruumille ja mielelle iso ja rankka tapahtuma, joten etukäteisvalmistautuminen on tärkeää. Erityisen tärkeää se on jos haluaa pärjätä lääkkettömästi, omaa kehoa kuunnellen, tai jos on vaikka pelkoja synnytystä kohtaa. (Ensisynnyttäjistähän n. 95% käyttää jotain lääkkeellistä kivunlievitystä synnytyksessä.) Jos synnyttämään lähtee kylmiltään, valmistautumatta, asenteella että kyllä ammattilaiset sitten tietää, voi oman kehon tapahtumat/tuntemukset tulla sokkina. Ja kun kipuun ei ole valmistautunut ja esim. rentoutumista harjoitellut, ei välttämättä hetkessä hoksaa miten sitä omaa oloa voisikin helpottaa. Synnytystä hoitava kätilö ei voi synnyttäjää hetkessä ohjata rentoutumistekniikoista yms. vaan voi usein vain hetken helpottaa synnyttäjän oloa.
Miten minä valmistaudun?
Alusta asti olen yrittänyt pitää kuntoa yllä. Työssä saan paljon liikuntaa, mutta kävelylenkkejä olen myös tehnyt. Erityisiä liikuntaharrastuksia minulla ei ennen raskautta ollut, enkä ole halunnut mitään uutta raskausaika aloittakkaan. Nyt saa nähdä miten loppuaika menee, kun supistuksia tulee lievässäkin rasituksessa.
Olen aloittanut "rentoutumishetket", joiden aikana laitan rentouttavaa musiikkia soimaan. Rentoudun, keskityn hengittämiseen, venyttelen ja kuuntelen omaa kehoa ja pikkuista. Tällä hetkellä näitä on muutaman kerran viikossa, nyt tavoitteena alkaa ottaa päivittäiseksi tavaksi.
Olen miettinyt etukäteen millaiset asiat voisivat helpottaa oloani synnytyksessä ja harjoitellut erilaisia asentoja. Ja olen jutellut/tulen vielä monesti juttelemaan miehen kanssa siitä mitä toivo häneltä synnytyksessä.
Olen harjoittanut lantionpohjan lihaksiani (kuten tein jo ennen raskautta).Ja uskon että tästä johtuen olen välttynyt raskausajan virtsankarkailulta :)
Olen lukenut kasan kirjoja luonnonmukaisesta synnytyksestä ja raskaaudesta. Olen lukenut myös positiivisia synnytyskokemuksia. Lukemisen olen aloittanut jo opiskellessani kätilöksi, kun halusin vaihtoehtoista näkökulmaa siihen mitä koulu ja sairaala tarjosi medikalisoituneesta synnytyksen hoidosta.
Miten synnytykseen voi siis valmistautua?
Itseään voi valmistella synnytystä varten monin eri tavoin. Tärkeintä on löytää itselle sopivat keinot.
Liikunta on tärkeää. Synnytys edellyttää tietynlaista peruskuntoa. Tosin jos et ennen raskautta ole harrastanut juuri liikuntaa ei raskaana ollessa kannatta kovin rankkoja uusia lajeja aloittaa. Ennemmin tulisi lähteä vaikka kävelylenkeille tai käydä uimassa. Harrastuksina jooga ja pilates ovat loistavia, sillä kummassakin keskitytään kehon kuunteluun ja hengitykseen, niitä voi huoletta jatkaa synnytykseen asti ja liikkeitä ja hengitystekniikoita voi hyödyntää synnytyksessä. Oikeastaan kaikkia "tavallisia" liikuntalajeja voi jatkaa raskausaikana jos ne hyvälle tuntuvat ja kannattaakin jatkaa.
Venyttely valmistaa kehoa synnytykseen. Erityisesti venytykset kannattaa kohdistaa selkään (joka rasittuu kun vatsa alkaa kasvaa), lihaksiin jotka tuntuvat kireiltä ja lantion alueen avaamiseen.
Raskausaikana kannattaa pohtia juttuja, mitkä saavat sinut rentoutumaan ja tuntemaan olosi hyväksi, niitä kannattaa hyödyntää rentoutusharjoituksissa ja synnytyksessä. Tällaisia voivat olla esim. musiikki, jokin juoma/pieni syöminen, puolison kosketus, jonkin ruuminosan hieronta, tuoksut, kylpeminen. Asiat mitkä saavat sinut tuntemaan olosi hyväksi ja turvalliseksi erittävät elimistössäsi oksitosiinia eli "rakkaushormonia" joka edistää synnytystä ja saa endorfiineja (kehon omat kipulääkkeet) erittymään. Tästä syystä synnytystä verrataan usein rakasteluun, jossa jylläävät samat hormonit. Oksitosiinia erittyy erityisesti siis esim. suudellessa tai kosketellessa kumppanin kanssa, näitä kannattaa hyödyntää synnytyksessä.
Rentoutumisharjoituksia voi tehdä pitkin raskautta. Rentoumiseen voi yhdistää esimerkiksi musiikin. Harjoituksia jatkaessa jo musiikin soittaminen auttaa sinua rentoutumaan. Tärkeää on varata itselle hetkiä jolloin keskittyy täysin omaan kehoon, kuuntelee sen viestejä, keskittyy vauvaan ja pyrkii tietoisesti rentouttamaan lihaksia, erityisesti lantionpohjanlihaksia.
Lantionohjan lihaksia kannattaa harjoittaa jo raskausaikana, sillä kun niitä harjoittaa, onnistuu myös niiden rentouttaminen helppommin. Perusohje lantionpohjan harjoituksille on tehdä tiukka supistus, jota pidetään yllä muutamia sekunteja ja 3x supistusta pidempi rentoutustauko, jonka jälkeen uusi supistus. Supistusta tehdessä kannattaa yrittää supistaa perä- ja emätttimenaukkoa sekä virtsaputken suuta ja "nostaa" niitä ylöspäin. Poikittainen vatsalihas (napa selkärankaa kohti) saa aktivoitua samalla, mutta pylly ja reidet tulisi olla rennot. Jos vasta aloittaa harjoittelua kannattaa kerralla tehdä aluksi vain pari supistusta esim kerran päivässä, pikkuhiljaa huomaa että jaksaa tehdä muutaman enemmän. JO kymmenellä supsituksella päivässä voi pitää olemassa olevaa kuntoaan yllä. Kannattaa muistaa myös kulkea hyvässä ryhdissä, sillä kun "korsettilihakset" ovat käytössä aktivoituu myös lantionpohja.
Lukeminen. Kannattaa perhtyä etukäteen siihen, mitä synnytyksessä tapahtuu. Synnytykseen valmistavia kirjoja löytyy paljon, myös suomen kielellä. Jos on kiinnostunut lääkkeettömästä synnytyksestä, kannattaa perhetyä kirjoihin luonnonmukaisesta synnytyksestä. Niistä saa hyvän kuvan siitä miten naisen keho on luoto synnyttämään ja miten kaikki voimavarat voidaan hyödyntää. Ylhäällä oli myös vinkkejä voimaannuttaviin synnytyskokemuksiin, niistä voi saada voimaa omaa synnytystään varten.
Synnytystä varten voi miettiä mielikuvia ja voimalauseita, jotka auttavat eteenpäin. Mielikuvaharjoituksilla voi nähdä esim. kohdunsuun avautumisen, lantionpohjan rentoutumisen ja vauvan alaspäin painumisen. Voimalauseet ovat positiivisia ja kannustavia, niitä voi miettiä etukäteen ja toistella itselleen synnytyksessä.
Synnytyssupistukset ovat voimakkaita, kivunomaisia tuntemuksia, mutta muusta tuntemastamme kivusta poiketen ne eivät kerro siitä että jokin olisi vialla. Supistukset kannattaakin vastaanottaa positiivisina, sillä ne vievät synnytystä eteenpäin. Supistuksen tullessa koko huomio kannattaa kiinnittää siihen ja samalla pitää keho rentona ja hengittää tasaisesti. Kuulostele miltä supistus tuntuu ja nouse supistuksen mukana ylöspäin ja huomaa kuinka tunne alkaa huipun jälkeen hiipua. Supistuksiin keskittyessä niiden kanssa pärjää paremmin, kuntele siis kehoasi ja supistusta. Kivun vastaanottamista voi harjoitella esim. venytellessä. Venytä jotain lihasta niin että saat lievän kivun tuntemuksen venytyksellä, keskity siihen ja rentoutumiseen, huomaa miten rauhallisella hengityksellä ja rentoutumisella tunne lihaksessa helpottuu.
Synnytystä varten voi myös hieroa ja öljytä välilihaa. Niiden on tutkittu vähentävän repeämiä synnytyksessä.
Etukäteen kannattaa myös miettiä ja kokeilla erilaisia asentoja, missä voi esim. synnytyksessä rentoutua. Esim. kyykkimistä kannattaa harjoitella etukäteen jos sitä haluaa synnytyksessä hyödyntää. Tärkeintähän synnytyksessä on vaihdella asentoja ja liikkua, niin vauva pääse laskeutumaan parhaimassa asennossa lantioon. Kannattaa myös pohtia mitä synnytykseltä toivoo, esim. vedenkäyttö, hierominen jne. ja jutella niistä jo etukäteen kumppanin /synnytykseen tulevan tukihenkilön kanssa, jotta hänkin osaa auttaa synnytyksessä.
Kannattaa myös valmistautua henkisesti. Synnytys ei aina mene niinkuin synnyttäjä oli suunnitellut. En nyt tarkoita että pitää valmistautua pahimpaan skenaarioon vaan että ajattelee myös sitä että tilanne voi olla se että kivunlievitystä tarvitaankin tai jokin toimepide voi olla tarpeellinen lapsen voinnin kannalta, vaikka synnyttäjä olisi sitä halunnut välttää.
Esim. täällä vielä infoa synnytykseen valmistautumisesta. Synnytykseen valmistavia kirjoja löytyy paljon sekä suomeksi että englanniksi. Kannattaa tsekata kirjasto! Suosittelen myös tutustumaan aktiivinen synnytys ry:n sivuihin.
Blogia lukeneet tietääkin että tähtään mahdollisimman luonnonmukaiseen synnytykseen. Mitään suurempia toiveita minulla ei ole synnytyksen suhteen. Aion olla kotona mahdollisimman pitkään, toivon että pääsisin kokeilemaan ammetta jos ajatus siitä synnytyksessä tuntuu hyvältä ja että pärjäisin ilman lääkkellistä kivunlievitystä, ponnistaa haluan asennossa joka sillä hetkellä hyvältä tuntuu. Toive luonnonmukaisuudesta ja lääkkettömyydestä edellyttää valmistautumista, jonka olen aloittanut pikkuhiljaa, osan jo ennen raskaaksi tuloa.
Koska synnytystä verrataan joka paikassa maratooniin, teen niin minäkin. Maratooniinkin valmistaudutaan, niin miksei synnytykseen. Synnytys on ruumille ja mielelle iso ja rankka tapahtuma, joten etukäteisvalmistautuminen on tärkeää. Erityisen tärkeää se on jos haluaa pärjätä lääkkettömästi, omaa kehoa kuunnellen, tai jos on vaikka pelkoja synnytystä kohtaa. (Ensisynnyttäjistähän n. 95% käyttää jotain lääkkeellistä kivunlievitystä synnytyksessä.) Jos synnyttämään lähtee kylmiltään, valmistautumatta, asenteella että kyllä ammattilaiset sitten tietää, voi oman kehon tapahtumat/tuntemukset tulla sokkina. Ja kun kipuun ei ole valmistautunut ja esim. rentoutumista harjoitellut, ei välttämättä hetkessä hoksaa miten sitä omaa oloa voisikin helpottaa. Synnytystä hoitava kätilö ei voi synnyttäjää hetkessä ohjata rentoutumistekniikoista yms. vaan voi usein vain hetken helpottaa synnyttäjän oloa.
Miten minä valmistaudun?
Alusta asti olen yrittänyt pitää kuntoa yllä. Työssä saan paljon liikuntaa, mutta kävelylenkkejä olen myös tehnyt. Erityisiä liikuntaharrastuksia minulla ei ennen raskautta ollut, enkä ole halunnut mitään uutta raskausaika aloittakkaan. Nyt saa nähdä miten loppuaika menee, kun supistuksia tulee lievässäkin rasituksessa.
Olen aloittanut "rentoutumishetket", joiden aikana laitan rentouttavaa musiikkia soimaan. Rentoudun, keskityn hengittämiseen, venyttelen ja kuuntelen omaa kehoa ja pikkuista. Tällä hetkellä näitä on muutaman kerran viikossa, nyt tavoitteena alkaa ottaa päivittäiseksi tavaksi.
Olen miettinyt etukäteen millaiset asiat voisivat helpottaa oloani synnytyksessä ja harjoitellut erilaisia asentoja. Ja olen jutellut/tulen vielä monesti juttelemaan miehen kanssa siitä mitä toivo häneltä synnytyksessä.
Olen harjoittanut lantionpohjan lihaksiani (kuten tein jo ennen raskautta).Ja uskon että tästä johtuen olen välttynyt raskausajan virtsankarkailulta :)
Olen lukenut kasan kirjoja luonnonmukaisesta synnytyksestä ja raskaaudesta. Olen lukenut myös positiivisia synnytyskokemuksia. Lukemisen olen aloittanut jo opiskellessani kätilöksi, kun halusin vaihtoehtoista näkökulmaa siihen mitä koulu ja sairaala tarjosi medikalisoituneesta synnytyksen hoidosta.
Miten synnytykseen voi siis valmistautua?
Itseään voi valmistella synnytystä varten monin eri tavoin. Tärkeintä on löytää itselle sopivat keinot.
Liikunta on tärkeää. Synnytys edellyttää tietynlaista peruskuntoa. Tosin jos et ennen raskautta ole harrastanut juuri liikuntaa ei raskaana ollessa kannatta kovin rankkoja uusia lajeja aloittaa. Ennemmin tulisi lähteä vaikka kävelylenkeille tai käydä uimassa. Harrastuksina jooga ja pilates ovat loistavia, sillä kummassakin keskitytään kehon kuunteluun ja hengitykseen, niitä voi huoletta jatkaa synnytykseen asti ja liikkeitä ja hengitystekniikoita voi hyödyntää synnytyksessä. Oikeastaan kaikkia "tavallisia" liikuntalajeja voi jatkaa raskausaikana jos ne hyvälle tuntuvat ja kannattaakin jatkaa.
Venyttely valmistaa kehoa synnytykseen. Erityisesti venytykset kannattaa kohdistaa selkään (joka rasittuu kun vatsa alkaa kasvaa), lihaksiin jotka tuntuvat kireiltä ja lantion alueen avaamiseen.
Raskausaikana kannattaa pohtia juttuja, mitkä saavat sinut rentoutumaan ja tuntemaan olosi hyväksi, niitä kannattaa hyödyntää rentoutusharjoituksissa ja synnytyksessä. Tällaisia voivat olla esim. musiikki, jokin juoma/pieni syöminen, puolison kosketus, jonkin ruuminosan hieronta, tuoksut, kylpeminen. Asiat mitkä saavat sinut tuntemaan olosi hyväksi ja turvalliseksi erittävät elimistössäsi oksitosiinia eli "rakkaushormonia" joka edistää synnytystä ja saa endorfiineja (kehon omat kipulääkkeet) erittymään. Tästä syystä synnytystä verrataan usein rakasteluun, jossa jylläävät samat hormonit. Oksitosiinia erittyy erityisesti siis esim. suudellessa tai kosketellessa kumppanin kanssa, näitä kannattaa hyödyntää synnytyksessä.
Rentoutumisharjoituksia voi tehdä pitkin raskautta. Rentoumiseen voi yhdistää esimerkiksi musiikin. Harjoituksia jatkaessa jo musiikin soittaminen auttaa sinua rentoutumaan. Tärkeää on varata itselle hetkiä jolloin keskittyy täysin omaan kehoon, kuuntelee sen viestejä, keskittyy vauvaan ja pyrkii tietoisesti rentouttamaan lihaksia, erityisesti lantionpohjanlihaksia.
Lantionohjan lihaksia kannattaa harjoittaa jo raskausaikana, sillä kun niitä harjoittaa, onnistuu myös niiden rentouttaminen helppommin. Perusohje lantionpohjan harjoituksille on tehdä tiukka supistus, jota pidetään yllä muutamia sekunteja ja 3x supistusta pidempi rentoutustauko, jonka jälkeen uusi supistus. Supistusta tehdessä kannattaa yrittää supistaa perä- ja emätttimenaukkoa sekä virtsaputken suuta ja "nostaa" niitä ylöspäin. Poikittainen vatsalihas (napa selkärankaa kohti) saa aktivoitua samalla, mutta pylly ja reidet tulisi olla rennot. Jos vasta aloittaa harjoittelua kannattaa kerralla tehdä aluksi vain pari supistusta esim kerran päivässä, pikkuhiljaa huomaa että jaksaa tehdä muutaman enemmän. JO kymmenellä supsituksella päivässä voi pitää olemassa olevaa kuntoaan yllä. Kannattaa muistaa myös kulkea hyvässä ryhdissä, sillä kun "korsettilihakset" ovat käytössä aktivoituu myös lantionpohja.
Lukeminen. Kannattaa perhtyä etukäteen siihen, mitä synnytyksessä tapahtuu. Synnytykseen valmistavia kirjoja löytyy paljon, myös suomen kielellä. Jos on kiinnostunut lääkkeettömästä synnytyksestä, kannattaa perhetyä kirjoihin luonnonmukaisesta synnytyksestä. Niistä saa hyvän kuvan siitä miten naisen keho on luoto synnyttämään ja miten kaikki voimavarat voidaan hyödyntää. Ylhäällä oli myös vinkkejä voimaannuttaviin synnytyskokemuksiin, niistä voi saada voimaa omaa synnytystään varten.
Synnytystä varten voi miettiä mielikuvia ja voimalauseita, jotka auttavat eteenpäin. Mielikuvaharjoituksilla voi nähdä esim. kohdunsuun avautumisen, lantionpohjan rentoutumisen ja vauvan alaspäin painumisen. Voimalauseet ovat positiivisia ja kannustavia, niitä voi miettiä etukäteen ja toistella itselleen synnytyksessä.
Synnytyssupistukset ovat voimakkaita, kivunomaisia tuntemuksia, mutta muusta tuntemastamme kivusta poiketen ne eivät kerro siitä että jokin olisi vialla. Supistukset kannattaakin vastaanottaa positiivisina, sillä ne vievät synnytystä eteenpäin. Supistuksen tullessa koko huomio kannattaa kiinnittää siihen ja samalla pitää keho rentona ja hengittää tasaisesti. Kuulostele miltä supistus tuntuu ja nouse supistuksen mukana ylöspäin ja huomaa kuinka tunne alkaa huipun jälkeen hiipua. Supistuksiin keskittyessä niiden kanssa pärjää paremmin, kuntele siis kehoasi ja supistusta. Kivun vastaanottamista voi harjoitella esim. venytellessä. Venytä jotain lihasta niin että saat lievän kivun tuntemuksen venytyksellä, keskity siihen ja rentoutumiseen, huomaa miten rauhallisella hengityksellä ja rentoutumisella tunne lihaksessa helpottuu.
Synnytystä varten voi myös hieroa ja öljytä välilihaa. Niiden on tutkittu vähentävän repeämiä synnytyksessä.
Etukäteen kannattaa myös miettiä ja kokeilla erilaisia asentoja, missä voi esim. synnytyksessä rentoutua. Esim. kyykkimistä kannattaa harjoitella etukäteen jos sitä haluaa synnytyksessä hyödyntää. Tärkeintähän synnytyksessä on vaihdella asentoja ja liikkua, niin vauva pääse laskeutumaan parhaimassa asennossa lantioon. Kannattaa myös pohtia mitä synnytykseltä toivoo, esim. vedenkäyttö, hierominen jne. ja jutella niistä jo etukäteen kumppanin /synnytykseen tulevan tukihenkilön kanssa, jotta hänkin osaa auttaa synnytyksessä.
Kannattaa myös valmistautua henkisesti. Synnytys ei aina mene niinkuin synnyttäjä oli suunnitellut. En nyt tarkoita että pitää valmistautua pahimpaan skenaarioon vaan että ajattelee myös sitä että tilanne voi olla se että kivunlievitystä tarvitaankin tai jokin toimepide voi olla tarpeellinen lapsen voinnin kannalta, vaikka synnyttäjä olisi sitä halunnut välttää.
Esim. täällä vielä infoa synnytykseen valmistautumisesta. Synnytykseen valmistavia kirjoja löytyy paljon sekä suomeksi että englanniksi. Kannattaa tsekata kirjasto! Suosittelen myös tutustumaan aktiivinen synnytys ry:n sivuihin.
maanantai 14. lokakuuta 2013
Kutomassa
Aloitin tänään itselle ihan uuden projektin. Nimittäin kutomisen. Työväenopiston kudonta-asemalla on mahdollisuus kutoa vaikka mitä. Joten mitä minä rupesin kutomaan? No kantoliinaa tietysti :D
Loimi on suunniteltu ihan kantoliina varten. Se on raidallista puuvillaa. Kuteena minulla on vaaleankeltaista villalankaa.
En ole ennen kutonut mitään, mutta nopeasti sitä pääsi jo vauhtiin. Opettaja on paikalla ja autta tarvittaessa jos tulee ongelmia.
Kuvia lisää kunhan liina on valmis!
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
Sokerinatsimutsi
Tunnustan. Olen tiukkis mitä tulee lapsen sokerinsyöntiin. Useimmat lapseni vähän alle 2-vuotiaista ikätovereista ovat tulleet jo tutuiksi vanukkaiden, pullien, keksien ja karkkien kanssa. Puhumattakaan jogurteista ja mehuista.
Oma neitini on maistanut herkkuja ihan yksittäisiä kertoja. Mehuja tms limppareita ei ole maistanut. Eikä karkkia. Pari kertaa on saanut syödä yosa-jogurttia (ja niistäkin sitä mihin ei ole lisätty sokeria). Toki maitoallergia rajoittaa sen verran että jos ollaan kyläilemäss niin yleensä tarjolla ei vältämättä edes ole maidotonta vaihtoehtoa. Mutta ei lapsi ole tähän menessä edes hirveästi niitä herkkuja kärkkynyt vaan on tyytynyt banaanin tms. Oikeastaan ainoat herkut joita lapsi säännöllisesti syö on rusinat ja kuivatut luumut. Niistä hän tykkää kyllä kovasti ja niitä ehkä pari kertaa viikossa syödään pieni annos.
Toissa viikonloppuna oltiin anoppilassa ja siellä tais ekaa kertaa "syödä" vähän pullaa, eli siis jonkun 1/10 pullaa....Koska lapsi on esikoinen niin herkut on varmaan ollut helpompi pitää poissa kun ei ole niitä isompia sisaruksia syömässä. Kotona me ei muutenkaan herkutella, tai no minä herkuttelen, mutta teen sen lasen nukkuessa. Kyllä se ehtii isompana sitten herkutella.
Niin ja ehkä parempikin olla sokerinatsi jos lapsen paino on jo valmiiksi +45 käyrällä. Mistä tulikin mieleen etät kyllähän se lapsi herkuttelee, ihan joka päivä, nimittäin sillä rintamaidolla. Eikös se tässä vaiheessa ollut jo pelkkää sokerivettä ;)
Vertaistukea, kuka tunnustautuu sokerinatsiksi?
Oma neitini on maistanut herkkuja ihan yksittäisiä kertoja. Mehuja tms limppareita ei ole maistanut. Eikä karkkia. Pari kertaa on saanut syödä yosa-jogurttia (ja niistäkin sitä mihin ei ole lisätty sokeria). Toki maitoallergia rajoittaa sen verran että jos ollaan kyläilemäss niin yleensä tarjolla ei vältämättä edes ole maidotonta vaihtoehtoa. Mutta ei lapsi ole tähän menessä edes hirveästi niitä herkkuja kärkkynyt vaan on tyytynyt banaanin tms. Oikeastaan ainoat herkut joita lapsi säännöllisesti syö on rusinat ja kuivatut luumut. Niistä hän tykkää kyllä kovasti ja niitä ehkä pari kertaa viikossa syödään pieni annos.
Toissa viikonloppuna oltiin anoppilassa ja siellä tais ekaa kertaa "syödä" vähän pullaa, eli siis jonkun 1/10 pullaa....Koska lapsi on esikoinen niin herkut on varmaan ollut helpompi pitää poissa kun ei ole niitä isompia sisaruksia syömässä. Kotona me ei muutenkaan herkutella, tai no minä herkuttelen, mutta teen sen lasen nukkuessa. Kyllä se ehtii isompana sitten herkutella.
Niin ja ehkä parempikin olla sokerinatsi jos lapsen paino on jo valmiiksi +45 käyrällä. Mistä tulikin mieleen etät kyllähän se lapsi herkuttelee, ihan joka päivä, nimittäin sillä rintamaidolla. Eikös se tässä vaiheessa ollut jo pelkkää sokerivettä ;)
Vertaistukea, kuka tunnustautuu sokerinatsiksi?
torstai 10. lokakuuta 2013
Uusi alku blogailulle
Tervetuloa niin uudet kuin vanhatkin lukijat!
Tämä on järjestyksessään kolmas blogini, toivottavasti tämä kukoistaa pitkään vaikka päivitystahti olisikin laiskaa. Ensimmäinen blogini Made by me keskittyi pelkästään käsitöihin. Tuleva äiti taas äidiksi kasvamiseen ja lapsen kanssa elämämiseen.
Yhden pienen blogin olisi tarkoitus yhdistää nämä ja paljon muuta. Joitain kestovaippa ja kantamiskirjoituksia varmaan kopioin tänne vanhasta blogista. Ja synnytysasioita myös. Tällä hetkellä tekee mieli kirjoittaa äitiydestä, lapsen kasvattamisen vaikeudesta, päivähoidosta, työhönpaluu ahdistuksesta, kierätyksestä, herkullisista ruokahjeista. Ainakin näin alkuun.
Mutta siis, tervetuloa!
Tämä on järjestyksessään kolmas blogini, toivottavasti tämä kukoistaa pitkään vaikka päivitystahti olisikin laiskaa. Ensimmäinen blogini Made by me keskittyi pelkästään käsitöihin. Tuleva äiti taas äidiksi kasvamiseen ja lapsen kanssa elämämiseen.
Yhden pienen blogin olisi tarkoitus yhdistää nämä ja paljon muuta. Joitain kestovaippa ja kantamiskirjoituksia varmaan kopioin tänne vanhasta blogista. Ja synnytysasioita myös. Tällä hetkellä tekee mieli kirjoittaa äitiydestä, lapsen kasvattamisen vaikeudesta, päivähoidosta, työhönpaluu ahdistuksesta, kierätyksestä, herkullisista ruokahjeista. Ainakin näin alkuun.
Mutta siis, tervetuloa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)