Lapsentahtisuutta ja meidän valintoja

Jo ennen esikoisen syntymää koin että kaikki nykymaailman lastenhoito tavat ja normit oli vähän kummallisia, luonnottomia jne. Eri huoneessa nukkumiset ja kaiken maailman tärisevät sitterit  yms. Itse ajattelin että me vanhemmat ollaan vauva varten, se määrää aluksi tahdin elolle. Ja näinhän siinä kävikin.

Olen kyllä myöhemmin lukenut lapsentahtisuuteen (tai ns. kiintymysvanhemmuuten liittyvää kirjallisuutta) ja se on vahvistanut omia filliksiäni siinä että tämä on ollut oikea ratkaisu meille.

Esimerkkejä mua kummastuttavista (ja ärsyttävistä) ohjeista ja tavoista:
- Ei saa pitää lasta liikaa sylissä ettei se totu siihen
- Vauvan pitää antaa huutaa hetki ennenkuin vastaa tarpeisiin, ettei se opi että kaiken saa heti (wtf ihan oikeesti?)
- Yövieroitus 6kk iässä, koska silloin lapsi pärjää ilman yösyöttöjä (ehkä jotkut lapset kyllä, mutta ei kaikki)
- Yövieroitus huudattamalla, niin että lapsi jää yksin (ihan kamalaa!)
-Omaan huoneeseen/sänkyyn siirto tietyssä iässä tai muuten lapsi ei ikinä opi nukkumaan yksin

Ensisijaisesti mulla oli ennen esikoisen syntymää mielessä se että imetys se jos mikä on lapsentahtista. Ja niinhän se olikin. Vasta reilu vuoden iässä aloin hiukan ohjaamaan imetyksiä liittymään ruoka-aikoihin, jotta kiinteä ruokakin maistuisi vähän. Mutta kuunnellen myös lasta. Lapsi sai myös nukahtaa tissille. Lapsentahtinen imetys toki sitoi minut aika lailla kotiin ekaksi vuodeksi, mutta mulle se ei ollut ongelma, parin tunnin irtioton riitti varsin hyvin. Kuitenkaan imetys ei ole isomman lapsen kanssa yhtä sitovaa kuin pienen vauva. Muutakin ruokaa syövä lapsi pärjäsi tovin ilman että "tissit" oli kotona.

Jossain vaiheessa ajattelin että lapsi saa luopua yösyötöistä omaan tahtiin, mutta 1.5v iässä aloin  harkitsemaan muuta. Silloin lapsi oli tainnut jo tovin nukahtaa ilman tissiä ja isä oli alkanut kelvata nukuttajaksi. Isinukutuskin oli ekaksi huutoa, mutta jätettiin se sitten ja kun myöhemmin kokeiltiin ei ongelmaa ollutkaan, eli löytyi lapselle siihen hyvä aika. Meille paras ratkaisu oli yövieroitus kahdessa osassa 1v 7kk iässä. Aluksi lapsi sai edelleen aamuyöllä maitoa ja parin kuukauden päästä siitä jätettiin maito sängyssä kokonaan pois. Ja kaikki sujui tosi hyvin. Ekoina iltana oli vähän itkua, mutta nekin sai itkeä äitin sylissä.

Imetys on vähnetynyt aika lailla yhteisymmäryksessä lapsen ja minun kanssa ja nyt uuden raskauden myötä se on lähes loppunut. Pari kertaa viikossa käy kokeilemassa että tulisko vielä, mutta siihen se sitten jääkin. Nyt ei ole yli viikkoon käynyt rinnalla.

Imetykseen liittyy myös lapsentahtinen sormiruokailu (eli baby led weaning), jota meillä ei kuitenkaan ihan sataprosenttisesti noudatettu, sillä puuroa syötettiin lapselle. Mutta idea on kuitenkin se että lapsi saa omaan tahtiin tutustua kiinteisiin ruokiin ensin käsien ja lopulta myös suun kautta. Lapsi kontrolloi tällöin kuinka paljon haluaa syödä ja samalla vieroittuminen rinnasta tapahtuu lapsen tahtiin.

Myös kaikki "turhat" huudattamiset on mun mielestä kamalaa. Varmasti löytyy vaihtoehtoja. Esim. unikoulut tai uuteen paikkaan tai uuden ihmisen kanssa nukahtamisen voi hyvin tehdä lempeästi, toisekseen mun mielestä on äärettömän tärkeää kuunnella ja tarkkailla lasta ja löytää oikea ajankohta "muutoksille". (Toki joskus on tärkeää tehdä esim. yövieroitus äitilähtöisesti vaikka jaksamisen takia)

Mutta en nyt rupea paasaamaan enkä syyllistämän. Eri ratkaisut on toisille oikeita. Tarkoitus oli nyt kertoa vähän omaa ideologiaa.

Lisäksi aikuisten menot ja muut yritetään pyrkiä tekemään lapsen tahtiin niin että päiväunille on mahdollisuus sekä ruokailulle tiettyihin aikoihin. Joustaa toki voi jonkin verran, mutta meillä ei juuri ole ollut sellaisia menoja että lapsella ei olisi ollut mahdollisuutta nukkua päiväunia. Ollaan siis yritetty sopeuttaa oma elämä lapsen tahtiin, ei niin että lapsi joutuu sopeutumaan meidän tahtiin. Kasvaessa tämä toki muuttuu jonkin verran ja lapsikin joutuu sopeutumaan (se kuuluu mun mielestä jo ihan peruskasvatukseen, ettei aina mennä yhden ihmisen tahtiin), mutta myös lasta kuunnellen ja yhteisymmärryksessä.

Mites muilla? millaiset "aatteet" on lapsenhoidon/kasvatuksen taustalla?