Tässä asussa kelpasi myös ottaa tonttukuvia :)
Hyvää joulua!
lauantai 21. joulukuuta 2013
Joulun väreissä
Lapselle valmistui yökkäri Myllymuksujen punaisesta bambuneuloksesta. Ihanan pehmoinen <3 reilulla kasvuvaralla tehty, lahkeen ja hihansuissa ruskeaa resoria.
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
Kinderpack
Meille kotiutui uusi kantoreppu. Niin hyvin kuin taaperokokoinen tula (ja sen edeltäjä standardi tula) on meitä palvellutkin niin oli aika vaihtaa. Kokeilun halusta, ihanan kuosin yllyttämänä ja sen että että tämä säätyy hiukan tulaa paremmin itselle selkäkantoon.
Ja se on ihana! (voitte ignoorata mun silmäpussit :D )
Vanha tulakin lähti tänään eteenpäin ja me nautitaan vastedes söpöistä norsuista. Samassa tilauksessa tuli lapselle joulupakettiiin nukenkantoreppu, eri kuosilla tosin. Lapselle valitsin paloautoja kun niistä tykkään. Saadan vihdoin parempi väline kun toistaiseksi vauva oon kanneltu vain minun vanhalla huivilla!
Ja se on ihana! (voitte ignoorata mun silmäpussit :D )
Vanha tulakin lähti tänään eteenpäin ja me nautitaan vastedes söpöistä norsuista. Samassa tilauksessa tuli lapselle joulupakettiiin nukenkantoreppu, eri kuosilla tosin. Lapselle valitsin paloautoja kun niistä tykkään. Saadan vihdoin parempi väline kun toistaiseksi vauva oon kanneltu vain minun vanhalla huivilla!
perjantai 29. marraskuuta 2013
Vanhasta uutta
Rakastan kaikenlaisia käsitöitä. Erityisen paljon rakastan kun saan hyödynnettyä jotain vanhaa ja ehkä käyttökelvotonta johonkin uuteen. Viime aikoina on tullut ommeltua paljon kierätysmateriaalista. Oikeasti koen tyydytystä kun jonkun hylkäämästä rievusta voi taikoa jotain ihanaa lapselle (tai miksei itselle).
Mulla on lojunut kaapissa vanha, jo vähän kulahtanut trikooliina, jonka jälleenmyynti arvo lähentelee nollaa. Tai ainakin se on vähemmän kuin liinan arvo kankaana. Joten siitä valmistui sitten legginsit tytölle. Ja samanmoisia saa koko liinasta vielä vaikka kuinka monet :D
Nämä velourpöksyt valmistui äidin kaapissa hyvin marinoituneesta velourjakusta. Hihat käytin ruoraan lahkeisiin ja toisesta etukappaleesta leikkasin haarakiilan. Kaksi saumaa saumurilla ja vyötärölle kuminauha. Helpompia housuja ei juuri voi enää olla.
Kierätyskeskuksen ilmaispuolelta kaivetut trikooshortsit, ihanan pehmoista puuvillaa. Niistä tuli uudet yökkärit tytölle. Tosin tuli aika reilu kasvunvara, mutta enpä halunnut hukata kangasta :)
Ja nyt voin taas myhäillä tyytyväisenä kun saanut vanhaa tavaraa pois kaapista hyötykäyttöön :D
Mulla on lojunut kaapissa vanha, jo vähän kulahtanut trikooliina, jonka jälleenmyynti arvo lähentelee nollaa. Tai ainakin se on vähemmän kuin liinan arvo kankaana. Joten siitä valmistui sitten legginsit tytölle. Ja samanmoisia saa koko liinasta vielä vaikka kuinka monet :D
Nämä velourpöksyt valmistui äidin kaapissa hyvin marinoituneesta velourjakusta. Hihat käytin ruoraan lahkeisiin ja toisesta etukappaleesta leikkasin haarakiilan. Kaksi saumaa saumurilla ja vyötärölle kuminauha. Helpompia housuja ei juuri voi enää olla.
Kierätyskeskuksen ilmaispuolelta kaivetut trikooshortsit, ihanan pehmoista puuvillaa. Niistä tuli uudet yökkärit tytölle. Tosin tuli aika reilu kasvunvara, mutta enpä halunnut hukata kangasta :)
Ja sitten vielä omasta vanhasta muotonsa menettäneesä paidasta yökkäripaita tytölle. Värikkäät resorit piristykseksi.
Ja nyt voin taas myhäillä tyytyväisenä kun saanut vanhaa tavaraa pois kaapista hyötykäyttöön :D
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Meidän imetys, osa 2
Julkaistu aiemmin tuleva äiti- blogin puolella
Nyt on 5kk imetystä takana. En enää muistakkaan niitä ensimmäisten viikkojen imetyksiä (lue. vereslihaisia nännejä, kirosanoja ja itkua). Haavat parani ajan kanssa (ja rasvalla ja sitruunalla) ja nykyään imetys on mukavaa, ainakin useimmiten. Vauvan imuilmeet, hymyt, rinnansilittelyt, ölinät tissisuussa jne. on vaan niin ihania.
Imetän useimmiten istuen vauva sylissä, joskus myös makuullaan, mutta silloinkin yleensä aloitan istuen. Tyttö jostain syystä hermostuu kun pitkällään tarjoan rintaa. Imetän kotona ja menossa. Julki-imetykset yritän hoitaa "siveellisesti" kahvilan nurkkapöydässä tms. Mutta jos lapsella on nälkä niin syötän sen kyllä missä vaan. Olen imettänyt bussissa, kahvilassa, ravintolassa, terveyskeskuksessa, sovituskopissa, lastenhoitohuoneessa, vessassa ja varmaan jossain muuallakin. Imetyspaidat on mun kohdalla ihan fail, sillä maitoa suihkuaa niin paljon että sitä tulee yleensä paidallekkin (kun paitojen "tissikolot" on niin pienet). Parempi ratkaisu on toppi josta tissin saa pullautettua kokonaan pois ja sen päällä löysempi paita, joka sitten peittää sen tissin (ja imetyksen jälkeen maitoisen topin :D )
Tyttö nukahtaa ainoastaan tissille tai rattaisiin tai kantoreppuun, mutta ulkona en voi nukuttaa tämän hetkisen asumistilanteen vuoksi, siksi useimmiten mennään päikkäreille tissin kautta. Ihan varmasti meillä siis on jonkin verran "ylimääräistä " syömistä kun joskus väsyneenä pitää se tissi saada nukahtamisavuksi vaikka ei niin nälkä olisikaan.Yöunillekin siis aina nukahdetaan tissi suussa. En ota stressiä tästä, eiköhän se jossain vaiheessa nukahda muutenkin.
Aion jatkaa täysimetystä vielä tämän kuukauden, 6kk ikään asti, sitten aloitetaan kiinteät. Imetystä ylipäätään aion jatkaa, en tiedä kuinka pitkään, mutta varmaan jonnekin 1-3 vuoden välille? Sen näkee sitten mitkä fiilikset on myöhemmin/ haluaako lapsi itse lopettaa jossain vaiheessa. Mulla on nyt jo haikea olo kun kohta pitäisi aloittaa kiinteät ja kun sitten se imetys alkaa pikkuhiljaa vähentyä... Ihan huomaamatta imetyksestä on tullut tosi tärkeä juttu, se kun sellainen ainoa vain minun ja vauvan juttu <3 Toivoisinkin että muutkin pääsisi nauttimaan tällaisista imetysfiiliksistä ja siksi listailin mieleen tulevia vinkkejä.
Vinkkejä imetyksestä tuleville äideille:
- Nännejä voi (ja kannattaa!) valmistaa imetykseen raskausaikana. Ihan käsin voit venytellä nännejä, siten kun vauva imee ja nännit ovat jo tottuneet venyttämiseen voit välttyä pahimmalta kivulta ja ja nännien rikkoutumiselta. Useimmilla nimittäin IMETYS SATTUU aluksi, mutta se menee kyllä ohi! HUOM, jos tulee supistuksia nännejä venytellessä niin sitten sitä ei pitäisi tehdä!
- Alku on useimmiten aina hankala. Vauva suu ja äitin tissi ei välttämättä sovi täysin yhteen, vauva voi olla vähän laiska (varsinkin jos syntynyt reilusti ennen laskettua aikaa tai on sairas), joskus tarvitaan sairaalassa lisämaitoa, äiti todennäköisesti on TOSI väsynyt jne. Ja se imetys on vaan uusi ja ihan kummallinen juttu. Mutta harjoitus tekee mestarin ja apua pitää pyytää jos sitä tarvitsee. JOS ei neuvolasta saa apua niin soita vaikka imetysohjauspuhelimeen (niitä löytyy netistä monta).
- Kun vauva kasvaa isommaksi niin tulee uudet hankaluudet. Vauva kiinnostuu muusta maailmasta eikä syömisestä meinaa tulla mitään. Silloin kannattaa rauhoittaa ympäristö ja kokeilla vaikka toista asentoa. Sitten sattaa astua kuvaan se nännin pureminen, tästä en osakkaan sanoa vielä mitään kun (onneksi) ei ole neidille vielä hampaita tullut) Edit. Meillä åuremiset on ajoittunut aina hampaiden tuloon ja se on vaihe on mennyt nopeasti ohi.
-Jos ne nännit kipeytyy niin se rintakumi voi vähän helpottaa. Rintakumissa on myös huonot puolensa, sillä silloin vauva ei saa välttämättä maitoa irti rinnasta yhtä tehokkaasti kuin ilman ja ajan kanssa maitomäärä voi vähentyä. Ota siis käyttöön vasta äärimmäisessä hädässä.
-Kaikesta motivaatiosta ja yrityksestä huolimatta imetys ei aina onnistu, älä syyllistä siitä itseäsi. Vauvalle voi antaa läheisyyttää yhtä lailla ja pulloruokittuakin voi vaikkaa syöttää ihokontaktissa!
- Jos tuntuu että maitoa tulee vähän, niin maidon tuloon voi auttaa imetystee, mallas (kotikalja, ykkösolut), runsas juominen ylipäätään, tuoreiden kasvisten syöminen, tiheät imetykset ja rinnan tiheä vaihtaminen imettäessä (1-5min välein). Ja tutti (jos sellainen on) kannattaa jättä pois, ainakin vähäksi aikaa ja käyttää tissiä tuttina.
- Joskus maitoa voi tulla myös liikaa / liian nopeasti. Mulla toimi hyvin se että imettää usemman kerran putkeen samasta
-Vauvan/lapsentahtisuus. On ihan normaalia että vauva haluaa välillä(tai koko ajan) syödä tiheästi 1-2h välein. Äidinmaito sulaa vatsassa tosi nopeasti, eikä vauvan mahaan aluksi mahdukkaan paljoa kerralla. Muutenkin imetyksen onnistumiseen vaikuttaa lapsen nälkäviestien kuuntelu, tuttia ei kannatta tökätä suuhun noin vaan, ainakaan ennen kuin tuntee täysin lapsensa ja tuttia tarjoaa esim ruuan jälkeen väsymykseen tms.
- Ihokontakti, auttaa monesti melkein mihin vaan imetyspulmiin. Eli vauva vaippasilleen äitin paljasta ihoa vasten vaikka päikkäreille tai vaan hengailemaan sänkyyn, tai ainakin imettäessä aina vaatteet pois.
Kätilön näkökulmasta haluan muistuttaa että:
- Ensimmäisten päivien (viikkojen) jatkuva rinnoilla roikkuminen varmistaa maidontuloa jatkossa. Ilman tätä tiheää imua, ei maitoa välttämättä tule jatkossa vauvan tarpeisiin asti. Eli vaikka väsyttää ja nännit huutaa hoosiannaa niin yritä tsempata, tiheä imu kyllä vielä (vähän ainakin) helpottaa. Muista että jatkossakin aika ajoin tulee tiheän imun kausia ja nekin menee ohi, se ei tarkoita että maito on loppunut, sitä vain ei hetkellisesti tule paljoa ja tilanne kyllä korjaantuu imettämällä.
- Maito ei voi loppua kuin seinään, kyse voi olla tiheän imun kaudesta, huonosta syömisestä tai juomisesta. Lähes kaikki vauvat tankkaa iltaisin, se ei tarkoita että maitoa olisi liian vähän jos pissaa ja kakkaa tulee hyvin ja paino nousee normaalisti. On ihan normaalia että imetetyt vauvat syövät öisin kunnes kiinteät astuu kuvaan (ja mitä todennäköisemmin senkin jälkeen).
-Vaikka sairaalassa vauva saisi lisämaitoa niin täysimetys on mahdollinen. Korviketta voi vähentää asteittain ja samalla maidon määrä lisääntyy kun vauvaa imettää tiehästi.
Nyt on 5kk imetystä takana. En enää muistakkaan niitä ensimmäisten viikkojen imetyksiä (lue. vereslihaisia nännejä, kirosanoja ja itkua). Haavat parani ajan kanssa (ja rasvalla ja sitruunalla) ja nykyään imetys on mukavaa, ainakin useimmiten. Vauvan imuilmeet, hymyt, rinnansilittelyt, ölinät tissisuussa jne. on vaan niin ihania.
Imetän useimmiten istuen vauva sylissä, joskus myös makuullaan, mutta silloinkin yleensä aloitan istuen. Tyttö jostain syystä hermostuu kun pitkällään tarjoan rintaa. Imetän kotona ja menossa. Julki-imetykset yritän hoitaa "siveellisesti" kahvilan nurkkapöydässä tms. Mutta jos lapsella on nälkä niin syötän sen kyllä missä vaan. Olen imettänyt bussissa, kahvilassa, ravintolassa, terveyskeskuksessa, sovituskopissa, lastenhoitohuoneessa, vessassa ja varmaan jossain muuallakin. Imetyspaidat on mun kohdalla ihan fail, sillä maitoa suihkuaa niin paljon että sitä tulee yleensä paidallekkin (kun paitojen "tissikolot" on niin pienet). Parempi ratkaisu on toppi josta tissin saa pullautettua kokonaan pois ja sen päällä löysempi paita, joka sitten peittää sen tissin (ja imetyksen jälkeen maitoisen topin :D )
Tyttö nukahtaa ainoastaan tissille tai rattaisiin tai kantoreppuun, mutta ulkona en voi nukuttaa tämän hetkisen asumistilanteen vuoksi, siksi useimmiten mennään päikkäreille tissin kautta. Ihan varmasti meillä siis on jonkin verran "ylimääräistä " syömistä kun joskus väsyneenä pitää se tissi saada nukahtamisavuksi vaikka ei niin nälkä olisikaan.Yöunillekin siis aina nukahdetaan tissi suussa. En ota stressiä tästä, eiköhän se jossain vaiheessa nukahda muutenkin.
Aion jatkaa täysimetystä vielä tämän kuukauden, 6kk ikään asti, sitten aloitetaan kiinteät. Imetystä ylipäätään aion jatkaa, en tiedä kuinka pitkään, mutta varmaan jonnekin 1-3 vuoden välille? Sen näkee sitten mitkä fiilikset on myöhemmin/ haluaako lapsi itse lopettaa jossain vaiheessa. Mulla on nyt jo haikea olo kun kohta pitäisi aloittaa kiinteät ja kun sitten se imetys alkaa pikkuhiljaa vähentyä... Ihan huomaamatta imetyksestä on tullut tosi tärkeä juttu, se kun sellainen ainoa vain minun ja vauvan juttu <3 Toivoisinkin että muutkin pääsisi nauttimaan tällaisista imetysfiiliksistä ja siksi listailin mieleen tulevia vinkkejä.
Vinkkejä imetyksestä tuleville äideille:
- Nännejä voi (ja kannattaa!) valmistaa imetykseen raskausaikana. Ihan käsin voit venytellä nännejä, siten kun vauva imee ja nännit ovat jo tottuneet venyttämiseen voit välttyä pahimmalta kivulta ja ja nännien rikkoutumiselta. Useimmilla nimittäin IMETYS SATTUU aluksi, mutta se menee kyllä ohi! HUOM, jos tulee supistuksia nännejä venytellessä niin sitten sitä ei pitäisi tehdä!
- Alku on useimmiten aina hankala. Vauva suu ja äitin tissi ei välttämättä sovi täysin yhteen, vauva voi olla vähän laiska (varsinkin jos syntynyt reilusti ennen laskettua aikaa tai on sairas), joskus tarvitaan sairaalassa lisämaitoa, äiti todennäköisesti on TOSI väsynyt jne. Ja se imetys on vaan uusi ja ihan kummallinen juttu. Mutta harjoitus tekee mestarin ja apua pitää pyytää jos sitä tarvitsee. JOS ei neuvolasta saa apua niin soita vaikka imetysohjauspuhelimeen (niitä löytyy netistä monta).
- Kun vauva kasvaa isommaksi niin tulee uudet hankaluudet. Vauva kiinnostuu muusta maailmasta eikä syömisestä meinaa tulla mitään. Silloin kannattaa rauhoittaa ympäristö ja kokeilla vaikka toista asentoa. Sitten sattaa astua kuvaan se nännin pureminen, tästä en osakkaan sanoa vielä mitään kun (onneksi) ei ole neidille vielä hampaita tullut) Edit. Meillä åuremiset on ajoittunut aina hampaiden tuloon ja se on vaihe on mennyt nopeasti ohi.
-Jos ne nännit kipeytyy niin se rintakumi voi vähän helpottaa. Rintakumissa on myös huonot puolensa, sillä silloin vauva ei saa välttämättä maitoa irti rinnasta yhtä tehokkaasti kuin ilman ja ajan kanssa maitomäärä voi vähentyä. Ota siis käyttöön vasta äärimmäisessä hädässä.
-Kaikesta motivaatiosta ja yrityksestä huolimatta imetys ei aina onnistu, älä syyllistä siitä itseäsi. Vauvalle voi antaa läheisyyttää yhtä lailla ja pulloruokittuakin voi vaikkaa syöttää ihokontaktissa!
- Jos tuntuu että maitoa tulee vähän, niin maidon tuloon voi auttaa imetystee, mallas (kotikalja, ykkösolut), runsas juominen ylipäätään, tuoreiden kasvisten syöminen, tiheät imetykset ja rinnan tiheä vaihtaminen imettäessä (1-5min välein). Ja tutti (jos sellainen on) kannattaa jättä pois, ainakin vähäksi aikaa ja käyttää tissiä tuttina.
- Joskus maitoa voi tulla myös liikaa / liian nopeasti. Mulla toimi hyvin se että imettää usemman kerran putkeen samasta
-Vauvan/lapsentahtisuus. On ihan normaalia että vauva haluaa välillä(tai koko ajan) syödä tiheästi 1-2h välein. Äidinmaito sulaa vatsassa tosi nopeasti, eikä vauvan mahaan aluksi mahdukkaan paljoa kerralla. Muutenkin imetyksen onnistumiseen vaikuttaa lapsen nälkäviestien kuuntelu, tuttia ei kannatta tökätä suuhun noin vaan, ainakaan ennen kuin tuntee täysin lapsensa ja tuttia tarjoaa esim ruuan jälkeen väsymykseen tms.
- Ihokontakti, auttaa monesti melkein mihin vaan imetyspulmiin. Eli vauva vaippasilleen äitin paljasta ihoa vasten vaikka päikkäreille tai vaan hengailemaan sänkyyn, tai ainakin imettäessä aina vaatteet pois.
Kätilön näkökulmasta haluan muistuttaa että:
- Ensimmäisten päivien (viikkojen) jatkuva rinnoilla roikkuminen varmistaa maidontuloa jatkossa. Ilman tätä tiheää imua, ei maitoa välttämättä tule jatkossa vauvan tarpeisiin asti. Eli vaikka väsyttää ja nännit huutaa hoosiannaa niin yritä tsempata, tiheä imu kyllä vielä (vähän ainakin) helpottaa. Muista että jatkossakin aika ajoin tulee tiheän imun kausia ja nekin menee ohi, se ei tarkoita että maito on loppunut, sitä vain ei hetkellisesti tule paljoa ja tilanne kyllä korjaantuu imettämällä.
- Maito ei voi loppua kuin seinään, kyse voi olla tiheän imun kaudesta, huonosta syömisestä tai juomisesta. Lähes kaikki vauvat tankkaa iltaisin, se ei tarkoita että maitoa olisi liian vähän jos pissaa ja kakkaa tulee hyvin ja paino nousee normaalisti. On ihan normaalia että imetetyt vauvat syövät öisin kunnes kiinteät astuu kuvaan (ja mitä todennäköisemmin senkin jälkeen).
-Vaikka sairaalassa vauva saisi lisämaitoa niin täysimetys on mahdollinen. Korviketta voi vähentää asteittain ja samalla maidon määrä lisääntyy kun vauvaa imettää tiehästi.
perjantai 15. marraskuuta 2013
Pienelle pojalle ja omalle rakkaalle
Huomenna mennään käymään kaverie luona jotka ovat vähän aika sitten saaneet toisen lapsensa. Pikkuiselle pojalle piti tietysti olla vähän itsetehtyjä viemisiä.
Pehmoiset trikoopöksyt ja vastasyntyneen koolla neulottu aviatrix myssy. Ihania. Olispa ihanaa jos itselläkin ihan pieni, niin nopeasti nämä valmistuu.
Omalle muruselle valmistui jo jokin aika sitten villaliivi. Jämälangoista. Harmaa on jotain supersoft merinoa ja liukuvärjätty schoppelwollen zauberball:ia. Olisin tehnyt villatakin, mutta siihen ei olisi langat riittänyt, mutta oikein kiva näinkin. Ja sain hyvän syyn neuloa vielä aiemmin esitellyn villatakin :) Liivi tuli neulottua ihan omasta päästä.
Pehmoiset trikoopöksyt ja vastasyntyneen koolla neulottu aviatrix myssy. Ihania. Olispa ihanaa jos itselläkin ihan pieni, niin nopeasti nämä valmistuu.
Omalle muruselle valmistui jo jokin aika sitten villaliivi. Jämälangoista. Harmaa on jotain supersoft merinoa ja liukuvärjätty schoppelwollen zauberball:ia. Olisin tehnyt villatakin, mutta siihen ei olisi langat riittänyt, mutta oikein kiva näinkin. Ja sain hyvän syyn neuloa vielä aiemmin esitellyn villatakin :) Liivi tuli neulottua ihan omasta päästä.
lauantai 9. marraskuuta 2013
Meidän imetys, osa 1
Julkaistu aiemmin tuleva äiti -blogin puolella
Nyt voisi olla hyvä hetki valaista hiukan meidän imetystaivalta. Jotainhan olenkin tänne kirjoitellut kuulumisten joukossa, mutta kerrotaan nyt koko tarina (tähän asti tietysti).
Ensimmäisen kerran sain vauvan rinnan ääreen synnytyssalissa. Tyttö oli pesty samalla kun minua kursittiin kasaan ja tämän jälkeen lähdettiin kokeilemaan. Siitä hommastahan ei tullut yhtään mitään. Tyttö nuoleskeli ja maisteli vain rintaa, yritti kovasti hamuta mutta ei saanut rinnasta kiinni. Minä puristelin pisaroita rinnasta että tyttö saisi vähän makua. Lopulta lypsin tippoja hiukan lusikkaan ja annoin ne tytölle. Kuin ihmeen kaupalla tämän jälkeen tyttö imikin vähän rintaa ja ai kamala kun se teki kipeää vaikka imuote näyttikin ihan kohtalaiselta.
No osastolla oltiin perhehuoneessa ja siellä jatkettiin harjoituksia. Jo heti ekalla kerralla tyttö nappasi rinnan kuin vanha tekijä ja imetykset onnistuikin siitä lähtien hyvin. Koska imetys teki niin pirun kipeää ja nänni oli ihan nokkahuilumainen aina imetyksen jälkeen niin pyysin kätilöitä tarkastamaan imuotetta tämän tästä. Hyvältähän se näytti, niinkuin omaankin silmään, mutta joku oli silti pielessä. Mulla on aika pienet nänninnypykät, joten ilmeisesti ne ei sellaisenaan menneet riittävän syvälle ja tästä syystä rinnanpää muovautui ja imetys sattui. No päivässähän ne rinnat taisi mennä jo ihan verille ja imetys oli itkemistä ja kiroilua. Kokeilin rintakumia, mutta tyttö ei suostunut sitä imemään. Lutrasin rasvaa ja maitotippoja tisseihin ja hengailin huoneessa rinnat paljaana.
2 vrk synnytyksestä päästiin kotiin. Kotona jatkoin sitkeästi imetystä ja vissiin toisena päivänä kotona kokeilin rintakumia taas ja tyttö suostuikin sen ottamaan! Ai sitä iloa kun kipu imettäessä vähän helpottui! Kipeäähän se teki edelleen, mutta ei niin pahasti. Maito nousi vissiin 4 vrk synnytyksestä, rinnat kasvoi ihan valtaviksi ja niitä aristi, mutta sekin meni nopeasti ohi. Lämmin suihku auttoi ja lypsin vissiin pikkuisen oloa helpottaakseni. Kerran annettiin kotona tytölle parikymmentä milliä korviketta hörpyyttäen juuri ennen maidon nousua kun syöminen oli yhtä huutoa ja tuntui että että ei enää jaksanut imeäkkään rintaa (oltiin jo tissitelty useampi tunti). Samoihin aikoihin maidonnousun kanssa tyttö alkoi jostain syystä raivota rinnalla. Eli heti kun nostin jo rinnalle niin alkoi huuto (ennekuin edes yritti imeä) tätä huutoa jatkui sitten 10-30min ja sitten syötiin kiltisti. Tätä jatkui vuorokauden ja se oli oikeasti pitkä vuorokausi. Välillä itkettiin kilpaa vauvan kanssa kun itseäkin turhautti. En edelleenkään tiedä mistä johtui, mutta onneksi meni ohi!
Pari viikkoa meni kotona niin että olin koko ajan tissit paljaana (ilmakylvyt) ja rasvasin niitä jatkuvasti (lansinoh ja bepanthen), pikkuhiljaa haavat pieneni eikä maitoon enää tullut vertakaan. (sitäkin nimittäin välillä sattui). 3 viikon jälkeen oikea rinta alkoi olla parantunut, mutta vasemman rinnan haava ei enää pienentynyt ollenkaan. Aloin laittamaan siihen sitruunamehua (jos on tulehdus niin auttaa kun tekee haavasta bakteereille liian happaman), eikä se edes kirvellyt! Vissiin vajaa viikon muistin sitruunamehua käyttää ja sitten se unohtui. Tämän jälkeen haava alkoikin parantua ja 4.5 viikkoa synnytyksestä oli myös vasen nänni ehyen näköinen.
Rintakumit olen nyt jättänyt pois 4 päivää sitten ja hyvin sujuu. (5 viikkoa synnytyksestä) Vasemmalla rinnalla tytöllä on hiukan enemmän vaikeuksia saada ote, mutta kyllä se lopulta onnistuu. Oikella imettäminen sujuu mallikkaammin. Nännit ovat näinä viikkoina muovautuneet ulkonevimmiksi ja tästä syystä varmaan nekään eivät enää muovaudu nokkahuilun mallisiksi eikä imetys koske. Paitsi silloin kun vauva alkaa kiskoa nänniä (tätä tekee kun mahasta kivistää).
Maidon nousun jälkeen maitoa on tullut hyvin. Tuon ekat pari viikkoa, kun kuljin tissit paljaina, kylvin maidossa, sitä oli sängyt ja lattiat täynnä. Tissit kun alkoivat valuttaa tämän tästä. Erityisesti imettäessä saattoi toisen tissin alla oleva harso olla lähes läpimärkä. Maidonkerääjiä en jaksanut käyttää joten valuttelin maidot harsoille. Jossain vaiheessa hoksasin että minulla on niin sanotusti "suihkutissit" eli maito heruu rinnasta niin nopeasti että se tulee ulos suihkuna. Vauva meinaa vieläkin aina välillä tikahtua rinnalla ku ei ehdi nieleskellä kaikkea maitoa. Maitoa ei tule siis liikaa, se vain tulee liian nopeasti.
Vauva syö 1-4h välein. Syömiskertoja tulee vuorokaudessa varmaan n. 8. Rinnalla ei yleensä viihdytä pitkään, keskimäärin 10min. Mutta tissiä yritetään käytää kyllä lohdukkeena esim. mahavaivoihin, silloin syömisestä ei tule mitään kun yhden imun jälkeen tulee huuto, sitten taas pari imua ja huuto. Tissille on myös mukava nukahtaa. Joskus riittää että nostaa tissille, ei edes ota rintaa suuhun kun jo nukahtaa, joskus pitää ottaa se kaksi imua sitten uni tulee... En ota stressiä tissille nukahtamisesta sillä kyllä meillä nukahdetaan välillä muutenkin.
No tähän menessä en ole kyllä erityisemmin nauttinut imetyksestä. Vaikka se ei enää satukkaan, on lähinnä lapsen ruokkimista. Muutamat kerrat näinä viikkoina on ollut erityisen kivoja. Silloin ollaan vauvan kanssa päivällä menty sängylle pitkälleen syömään, vauva on syönyt rauhassa ollaan vaan nautiskeltu. Refluksin takia en voi enää imettää pitkällään, vaan kaikki imetys toteutuu istualleen vauva hiukan koholla. Viime yönä kyllä kokeilin taas (öisin olisi niin kätevä kun voisi nukahtaa samalla) mutta vauvalla alkoi valua maidot nenästä ja meinasi tukehtua joten kokeilu jäi siihen...
Ja mitäs tulevaisuus. No sen vuoden olen ainakin ajatellut imettää, mutta siitä eteenpäin en tiedä. Sen näkee sitten!
Nyt voisi olla hyvä hetki valaista hiukan meidän imetystaivalta. Jotainhan olenkin tänne kirjoitellut kuulumisten joukossa, mutta kerrotaan nyt koko tarina (tähän asti tietysti).
Ensimmäisen kerran sain vauvan rinnan ääreen synnytyssalissa. Tyttö oli pesty samalla kun minua kursittiin kasaan ja tämän jälkeen lähdettiin kokeilemaan. Siitä hommastahan ei tullut yhtään mitään. Tyttö nuoleskeli ja maisteli vain rintaa, yritti kovasti hamuta mutta ei saanut rinnasta kiinni. Minä puristelin pisaroita rinnasta että tyttö saisi vähän makua. Lopulta lypsin tippoja hiukan lusikkaan ja annoin ne tytölle. Kuin ihmeen kaupalla tämän jälkeen tyttö imikin vähän rintaa ja ai kamala kun se teki kipeää vaikka imuote näyttikin ihan kohtalaiselta.
No osastolla oltiin perhehuoneessa ja siellä jatkettiin harjoituksia. Jo heti ekalla kerralla tyttö nappasi rinnan kuin vanha tekijä ja imetykset onnistuikin siitä lähtien hyvin. Koska imetys teki niin pirun kipeää ja nänni oli ihan nokkahuilumainen aina imetyksen jälkeen niin pyysin kätilöitä tarkastamaan imuotetta tämän tästä. Hyvältähän se näytti, niinkuin omaankin silmään, mutta joku oli silti pielessä. Mulla on aika pienet nänninnypykät, joten ilmeisesti ne ei sellaisenaan menneet riittävän syvälle ja tästä syystä rinnanpää muovautui ja imetys sattui. No päivässähän ne rinnat taisi mennä jo ihan verille ja imetys oli itkemistä ja kiroilua. Kokeilin rintakumia, mutta tyttö ei suostunut sitä imemään. Lutrasin rasvaa ja maitotippoja tisseihin ja hengailin huoneessa rinnat paljaana.
2 vrk synnytyksestä päästiin kotiin. Kotona jatkoin sitkeästi imetystä ja vissiin toisena päivänä kotona kokeilin rintakumia taas ja tyttö suostuikin sen ottamaan! Ai sitä iloa kun kipu imettäessä vähän helpottui! Kipeäähän se teki edelleen, mutta ei niin pahasti. Maito nousi vissiin 4 vrk synnytyksestä, rinnat kasvoi ihan valtaviksi ja niitä aristi, mutta sekin meni nopeasti ohi. Lämmin suihku auttoi ja lypsin vissiin pikkuisen oloa helpottaakseni. Kerran annettiin kotona tytölle parikymmentä milliä korviketta hörpyyttäen juuri ennen maidon nousua kun syöminen oli yhtä huutoa ja tuntui että että ei enää jaksanut imeäkkään rintaa (oltiin jo tissitelty useampi tunti). Samoihin aikoihin maidonnousun kanssa tyttö alkoi jostain syystä raivota rinnalla. Eli heti kun nostin jo rinnalle niin alkoi huuto (ennekuin edes yritti imeä) tätä huutoa jatkui sitten 10-30min ja sitten syötiin kiltisti. Tätä jatkui vuorokauden ja se oli oikeasti pitkä vuorokausi. Välillä itkettiin kilpaa vauvan kanssa kun itseäkin turhautti. En edelleenkään tiedä mistä johtui, mutta onneksi meni ohi!
Pari viikkoa meni kotona niin että olin koko ajan tissit paljaana (ilmakylvyt) ja rasvasin niitä jatkuvasti (lansinoh ja bepanthen), pikkuhiljaa haavat pieneni eikä maitoon enää tullut vertakaan. (sitäkin nimittäin välillä sattui). 3 viikon jälkeen oikea rinta alkoi olla parantunut, mutta vasemman rinnan haava ei enää pienentynyt ollenkaan. Aloin laittamaan siihen sitruunamehua (jos on tulehdus niin auttaa kun tekee haavasta bakteereille liian happaman), eikä se edes kirvellyt! Vissiin vajaa viikon muistin sitruunamehua käyttää ja sitten se unohtui. Tämän jälkeen haava alkoikin parantua ja 4.5 viikkoa synnytyksestä oli myös vasen nänni ehyen näköinen.
Rintakumit olen nyt jättänyt pois 4 päivää sitten ja hyvin sujuu. (5 viikkoa synnytyksestä) Vasemmalla rinnalla tytöllä on hiukan enemmän vaikeuksia saada ote, mutta kyllä se lopulta onnistuu. Oikella imettäminen sujuu mallikkaammin. Nännit ovat näinä viikkoina muovautuneet ulkonevimmiksi ja tästä syystä varmaan nekään eivät enää muovaudu nokkahuilun mallisiksi eikä imetys koske. Paitsi silloin kun vauva alkaa kiskoa nänniä (tätä tekee kun mahasta kivistää).
Maidon nousun jälkeen maitoa on tullut hyvin. Tuon ekat pari viikkoa, kun kuljin tissit paljaina, kylvin maidossa, sitä oli sängyt ja lattiat täynnä. Tissit kun alkoivat valuttaa tämän tästä. Erityisesti imettäessä saattoi toisen tissin alla oleva harso olla lähes läpimärkä. Maidonkerääjiä en jaksanut käyttää joten valuttelin maidot harsoille. Jossain vaiheessa hoksasin että minulla on niin sanotusti "suihkutissit" eli maito heruu rinnasta niin nopeasti että se tulee ulos suihkuna. Vauva meinaa vieläkin aina välillä tikahtua rinnalla ku ei ehdi nieleskellä kaikkea maitoa. Maitoa ei tule siis liikaa, se vain tulee liian nopeasti.
Vauva syö 1-4h välein. Syömiskertoja tulee vuorokaudessa varmaan n. 8. Rinnalla ei yleensä viihdytä pitkään, keskimäärin 10min. Mutta tissiä yritetään käytää kyllä lohdukkeena esim. mahavaivoihin, silloin syömisestä ei tule mitään kun yhden imun jälkeen tulee huuto, sitten taas pari imua ja huuto. Tissille on myös mukava nukahtaa. Joskus riittää että nostaa tissille, ei edes ota rintaa suuhun kun jo nukahtaa, joskus pitää ottaa se kaksi imua sitten uni tulee... En ota stressiä tissille nukahtamisesta sillä kyllä meillä nukahdetaan välillä muutenkin.
No tähän menessä en ole kyllä erityisemmin nauttinut imetyksestä. Vaikka se ei enää satukkaan, on lähinnä lapsen ruokkimista. Muutamat kerrat näinä viikkoina on ollut erityisen kivoja. Silloin ollaan vauvan kanssa päivällä menty sängylle pitkälleen syömään, vauva on syönyt rauhassa ollaan vaan nautiskeltu. Refluksin takia en voi enää imettää pitkällään, vaan kaikki imetys toteutuu istualleen vauva hiukan koholla. Viime yönä kyllä kokeilin taas (öisin olisi niin kätevä kun voisi nukahtaa samalla) mutta vauvalla alkoi valua maidot nenästä ja meinasi tukehtua joten kokeilu jäi siihen...
Ja mitäs tulevaisuus. No sen vuoden olen ainakin ajatellut imettää, mutta siitä eteenpäin en tiedä. Sen näkee sitten!
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Käsitöitä
Käsityörintamalla on oikeasti viime aikoina tapahtunut paljon. Puikot, koukku on viuhuneet ja koneet surisseet. Tässä pari aikaansaannoksista.
Viime talvena tehty merinovillahaalari käy talven aikana pieneksi. Villahousuja talosta löytyy, joten neuloin niille kaveriksi villatakin. Lanka on jotain alunperin mummon laatikoista löytynyttä. Todennäköisesti jotain villa-keinokuitu sekoitusta, aika paksua sellaista. Väri ihana ruosteenoranssi. Neulottu omasta päästä, kuten useimmiten teen.
Myös piposelvitystä tehdessä havaitsin että viime talven käytetyin pipo, aviatrix, on liian pieni. Joten neuoloin sellaisenkin uuden. Pipon mallihan on aivan loistava, se näyttää kivalta ja on hauska ja nopea neuloa. Lisäksi ohje on kirjoitettu kolmelle eri langanpaksuudelle, joten sopivan langan löytäminen on helpooa! Suosittelen kokeilemaan! Lankana kaksinkertainen regia hand-dye effect sukkalanka. Kuvassa vertailuna viime talven pipo (valkoinen)
Viime talvena tehty merinovillahaalari käy talven aikana pieneksi. Villahousuja talosta löytyy, joten neuloin niille kaveriksi villatakin. Lanka on jotain alunperin mummon laatikoista löytynyttä. Todennäköisesti jotain villa-keinokuitu sekoitusta, aika paksua sellaista. Väri ihana ruosteenoranssi. Neulottu omasta päästä, kuten useimmiten teen.
Myös piposelvitystä tehdessä havaitsin että viime talven käytetyin pipo, aviatrix, on liian pieni. Joten neuoloin sellaisenkin uuden. Pipon mallihan on aivan loistava, se näyttää kivalta ja on hauska ja nopea neuloa. Lisäksi ohje on kirjoitettu kolmelle eri langanpaksuudelle, joten sopivan langan löytäminen on helpooa! Suosittelen kokeilemaan! Lankana kaksinkertainen regia hand-dye effect sukkalanka. Kuvassa vertailuna viime talven pipo (valkoinen)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)