Meidän imetys, osa 1

 Julkaistu aiemmin tuleva äiti -blogin puolella

Nyt voisi olla hyvä hetki valaista hiukan meidän imetystaivalta. Jotainhan olenkin tänne kirjoitellut kuulumisten joukossa, mutta kerrotaan nyt koko tarina (tähän asti tietysti).

Ensimmäisen kerran sain vauvan rinnan ääreen synnytyssalissa. Tyttö oli pesty samalla kun minua kursittiin kasaan ja tämän jälkeen lähdettiin kokeilemaan. Siitä hommastahan ei tullut yhtään mitään. Tyttö nuoleskeli ja maisteli vain rintaa, yritti kovasti hamuta mutta ei saanut rinnasta kiinni. Minä puristelin pisaroita rinnasta että tyttö saisi vähän makua. Lopulta lypsin tippoja hiukan lusikkaan ja annoin ne tytölle. Kuin ihmeen kaupalla tämän jälkeen tyttö imikin vähän rintaa ja ai kamala kun se teki kipeää vaikka imuote näyttikin ihan kohtalaiselta.

No osastolla oltiin perhehuoneessa ja siellä jatkettiin harjoituksia. Jo heti ekalla kerralla tyttö nappasi rinnan kuin vanha tekijä ja imetykset onnistuikin siitä lähtien hyvin. Koska imetys teki niin pirun kipeää ja nänni oli ihan nokkahuilumainen aina imetyksen jälkeen niin pyysin kätilöitä tarkastamaan imuotetta tämän tästä. Hyvältähän se näytti, niinkuin omaankin silmään, mutta joku oli silti pielessä. Mulla on aika pienet nänninnypykät, joten ilmeisesti ne ei sellaisenaan menneet riittävän syvälle ja tästä syystä rinnanpää muovautui ja imetys sattui. No päivässähän ne rinnat taisi mennä jo ihan verille ja imetys oli itkemistä ja kiroilua. Kokeilin rintakumia, mutta tyttö ei suostunut sitä imemään. Lutrasin rasvaa ja maitotippoja tisseihin ja hengailin huoneessa rinnat paljaana.

2 vrk synnytyksestä päästiin kotiin. Kotona jatkoin sitkeästi imetystä ja vissiin toisena päivänä kotona kokeilin rintakumia taas ja tyttö suostuikin sen ottamaan! Ai sitä iloa kun kipu imettäessä vähän helpottui! Kipeäähän se teki edelleen, mutta ei niin pahasti. Maito nousi vissiin 4 vrk synnytyksestä, rinnat kasvoi ihan valtaviksi ja niitä aristi, mutta sekin meni nopeasti ohi. Lämmin suihku auttoi ja lypsin vissiin pikkuisen oloa helpottaakseni. Kerran annettiin kotona tytölle parikymmentä milliä korviketta hörpyyttäen juuri ennen maidon nousua kun syöminen oli yhtä huutoa ja tuntui että että ei enää jaksanut imeäkkään rintaa (oltiin jo tissitelty useampi tunti). Samoihin aikoihin maidonnousun kanssa tyttö alkoi jostain syystä raivota rinnalla. Eli heti kun nostin jo rinnalle niin alkoi huuto (ennekuin edes yritti imeä) tätä huutoa jatkui sitten 10-30min ja sitten syötiin kiltisti. Tätä jatkui vuorokauden ja se oli oikeasti pitkä vuorokausi. Välillä itkettiin kilpaa vauvan kanssa kun itseäkin turhautti. En edelleenkään tiedä mistä johtui, mutta onneksi meni ohi!

Pari viikkoa meni kotona niin että olin koko ajan tissit paljaana (ilmakylvyt) ja rasvasin niitä jatkuvasti (lansinoh ja bepanthen), pikkuhiljaa haavat pieneni eikä maitoon enää tullut vertakaan. (sitäkin nimittäin välillä sattui). 3 viikon jälkeen oikea rinta alkoi olla parantunut, mutta vasemman rinnan haava ei enää pienentynyt ollenkaan. Aloin laittamaan siihen sitruunamehua (jos on tulehdus niin auttaa kun tekee haavasta bakteereille liian happaman), eikä se edes kirvellyt! Vissiin vajaa viikon muistin sitruunamehua käyttää ja sitten se unohtui. Tämän jälkeen haava alkoikin parantua ja 4.5 viikkoa synnytyksestä oli myös vasen nänni ehyen näköinen.

Rintakumit olen nyt jättänyt pois 4 päivää sitten ja hyvin sujuu. (5 viikkoa synnytyksestä) Vasemmalla rinnalla tytöllä on hiukan enemmän vaikeuksia saada ote, mutta kyllä se lopulta onnistuu. Oikella imettäminen sujuu mallikkaammin. Nännit ovat näinä viikkoina muovautuneet ulkonevimmiksi ja tästä syystä varmaan nekään eivät enää muovaudu nokkahuilun mallisiksi eikä imetys koske. Paitsi silloin kun vauva alkaa kiskoa nänniä (tätä tekee kun mahasta kivistää).

Maidon nousun jälkeen maitoa on tullut hyvin. Tuon ekat pari viikkoa, kun kuljin tissit paljaina, kylvin maidossa, sitä oli sängyt ja lattiat täynnä. Tissit kun alkoivat valuttaa tämän tästä. Erityisesti imettäessä saattoi toisen tissin alla oleva harso olla lähes läpimärkä. Maidonkerääjiä en jaksanut käyttää joten valuttelin maidot harsoille. Jossain vaiheessa hoksasin että minulla on niin sanotusti "suihkutissit" eli maito heruu rinnasta niin nopeasti että se tulee ulos suihkuna. Vauva meinaa vieläkin aina välillä tikahtua rinnalla ku ei ehdi nieleskellä kaikkea maitoa. Maitoa ei tule siis liikaa, se vain tulee liian nopeasti.

Vauva syö 1-4h välein. Syömiskertoja tulee vuorokaudessa varmaan n. 8. Rinnalla ei yleensä viihdytä pitkään, keskimäärin 10min. Mutta tissiä yritetään käytää kyllä lohdukkeena esim. mahavaivoihin, silloin syömisestä ei tule mitään kun yhden imun jälkeen tulee huuto, sitten taas pari imua ja huuto. Tissille on myös mukava nukahtaa. Joskus riittää että nostaa tissille, ei edes ota rintaa suuhun kun jo nukahtaa, joskus pitää ottaa se kaksi imua sitten uni tulee... En ota stressiä tissille nukahtamisesta sillä kyllä meillä nukahdetaan välillä muutenkin.

No tähän menessä en ole kyllä erityisemmin nauttinut imetyksestä. Vaikka se ei enää satukkaan, on lähinnä lapsen ruokkimista. Muutamat kerrat näinä viikkoina on ollut erityisen kivoja. Silloin ollaan vauvan kanssa päivällä menty sängylle pitkälleen syömään, vauva on syönyt rauhassa ollaan vaan nautiskeltu. Refluksin takia en voi enää imettää pitkällään, vaan kaikki imetys toteutuu istualleen vauva hiukan koholla. Viime yönä kyllä kokeilin taas (öisin olisi niin kätevä kun voisi nukahtaa samalla) mutta vauvalla alkoi valua maidot nenästä ja meinasi tukehtua joten kokeilu jäi siihen...

Ja mitäs tulevaisuus. No sen vuoden olen ainakin ajatellut imettää, mutta siitä eteenpäin en tiedä. Sen näkee sitten!